Kilpaileminen on urheilun suola

Suurella jännityksellä odotettu lätkän MM-finaali on nyt ohi ja tämä penkkiurheilija nautti siitä spektaakkelista ainakin täysin rinnoin, vaikka hopeaa tulikin. Mulla oli koko päivän sellainen pieni jännityksen tunne mahan pohjassa, aivan kuin olisi omat kisat tiedossa. Siitä sainkin inspiraatiota kirjoitella tästä aiheesta.

En varmaan ole ainoa, jonka mielestä kilpaileminen tekee urheilusta vielä mielenkiintoisempaa? Itse  pidän myös penkkiurheilusta ja omaan itsekin myös suhteellisen vahvan kilpailuvietin. Mä vaan rakastan sitä tunnetta, kun vähän jännittää, ei tiedä miten päin olisi. Kroppa virittyy tunnelmaan nostamalla adrenaliinitasoja ja erilaiset kisatilanteeseen liittyvät ajatukset pyörivät päässä tornadon lailla. Käsillä on se yksi hetki, johon on tähdätty koko kausi ja et voi muuta kuin tehdä parhaasi.

Olen pitkään koittanut löytää nautintoa pelkästään ihan omaksi ilokseen tekemisestä, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Jos harrastaisin joogaa niin yrittäisin varmaan kilpailla siinäkin 😀 Olen tässä ehtinytkin jo mietiskellä onko tämä vain yksi luonteenpiirteeni vai olenko tavallaan näiden kaikkien kilpaurheiluvuosien aikana itse opettanut itseni siihen, ettei urheileminen ilman tavoitteita tunnu tyydyttävältä? Vai olenko mä sellainen ihminen, joka tykkään asettaa itselleen tavoitteita, joita kohti tähdätä?

Nykyisessä tehokkuutta vaalivassa yhteiskunnassa tämä tavoitteellisuus tuntuu olevan hyväksi. Kun asetan itselleni tarpeaksi kireät deadlinet, niin työnjälki ja tehokkuus ovat silloin parasta. Yllättäen myös saan luovuutta puskettua juuri näissä tilanteissa hyvin ulos. Teen siis luovaa suunnittelutyötä IT-alalla, jossa työtahti on aika kova. Töitä olisi niin paljon kuin ehtii tekemään ja mahdollisimman nopealla aikataululla. Aina on kiire.

Toisaalta taas nautin vastavuoroisesti suurestikin sellaisesta tilanteesta, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Yksi parhaita asioita maailmassa on vaikka viikonloppureissu mökille kun tiedossa ole mitään pakollista tekemistä. Voi vaan olla ja makoilla vaikka riippukeinussa lukien hyvää kirjaa. Rauhoittua siihen tilanteeseen ja antaa ajan kulua.

Millaisia liikkujia te olette? Tykkäättekö treenailla omaksi iloksenne vai haalitteko tavoitteita? Entä mikä saa teidät rentoutumaan?

Edellinen juttuni: Tähtäimessä cheerleadingin EM-kisat

Postauksen kuvat Siiri Saarela
Kuvan huppari* ja housut*

Miten treenailen tällä hetkellä?

Multa on paljon kyselty, että miten treenaan ja syön tällä hetkellä, kun kisoja ei ole tämän vuoden puolelle näkyvissä. Jos joltain on jäänyt lukematta, niin jätän suosiolla vuoden 2016 skabat väliin. En siksi, että palo kisaamista kohtaan olisi loppunut, ei missään nimessä, vaan koen tarvitsevani pienen breikin. Jätin siis tarkoituksella kisalisenssin ostamatta, mutta huomaan kuitenkin edelleen päivittäin miettiväni kisaamista ja kaikkeen siihen liittyviä juttuja. Onneksi sinne lavalle ei kuitenkaan ole asiaa ilman kisalisenssiä, vaikka toisin yhtäkkiä päättäisin! 😀 Tarkoitus olisi pitää kisataukoa ainakin tämä vuosi ja nousta lavalle taas syksyllä 2017. Sitä ennen kuitenkin täytyy parantaa valtavasti heikkouksia ja nostaa aineenvaihdunta sellaiselle tasolla, että sen kanssa uskaltaa taas lähteä leikkimään dieetille. Pääsette muuten kurkistamaan tämän hetkiseen ruokavaliooni seuraavassa postauksessa 😉

Olen ollut hieman kahden vaiheilla omissa ajatuksissani viime syksyisestä sijoituksesta. Toisaalta olin tosi iloinen päästyäni finaaliin, mutta kyllä se viides sija kaivertaa näin jälkikäteen. Kolmatta kertaa en kyllä lähde hakemaan finaalin viimeisimpiä sijoja.  Vuonna 2017 mä oon niin valmis, että heittävät suoraan ensinäkemältä SM-mitalin kaulaan 😀 Tämä vuosi tulee kuitenkin olemaan hieman erilainen treenailujen suhteen, kun on tuo cheerleading sekoittamassa pakkaa. Niille, jotka eivät ole mun juttuja niin kauan seurailleet kerrottakoon, että ekana kisavuotenani kilpailin molemmissa lajeissa samana vuonna. Oli tietysti hieman raskasta yhdistää dieetti ja cheer, mutta ei se mitenkään mahdotonta ollut, kun lähtökunto oli todella hyvä ja tiputettavaa painoa vähän. Viime vuonna taas en olisi missään nimessä voinut/jaksanut yhdistää niitä kahta.

Huhtamäki.Jade-Yolanda © arto albert arvilahti [KUVAKAS]-4122-Edit
© Arto Albert Arvilahti

Treenit

Mulla on tällä hetkellä neljä salia viikossa ja neljät cheerleading-treenit, joista yhdet ovat ovat omalla kehonpainolla tehtävät akrobatiatreenit. Aerobista en tee nyt ollenkaan (jihuu!), koska cheerissä syke nousee vähintäänkin alkulämmittelyssä. Sitten kun päästään tekemään kisaohjelmaa, niin siinä tietysti on sykkeennostatusta kokonaisen kisaohjelman verran. Oon kyllä mietiskellyt jonkinlaisen HIIT-treenin ottamista treenivalikoimaan tässä kevään aikana, ettei tuo kisaohjelman keuhkoja repivä anaerobinen sykealue tule taas täytenä yllätyksenä 😀 Tässä kuitenkin alla listattuna nykyisen treeniviikkoni:

Ma cheerleading
Ti jalat ja pakarat 1
Ke cheerleading
To selkä ja hauis
Pe jalat ja pakarat 2 + cheerleading (akro)
La lepo
Su olat, rinta ja ojentajat + cheerleading

Tuo kahden lajin yhdistäminen ei ole ollut näin treenikaudella mitenkään kummoisempaa, kun olen tottunut liikkumaan paljon. Ja mikä muu nyt voisi olla hauskempaa vapaa-ajan vietettä kuin treenaus? 😀 Tällä hetkellä mun salitreeneissä on vielä kovempi intensiteetti kuin cheerissä, koska harjoitellaan vielä näin kauden alkuun uusia juttuja eikä olla juurikaan päästy vielä yhdistelemään mitään. Suurin haaste treeneissä ei oe niiden määrä, vaan lepopäivän pitäminen. Mulla on yleensä tuo lauantai ollut lepopäivänä, mutta jos meillä on viikonloppuna cheer-leiri, niin täytyy tarkemmin miettiä uudelleen tuota viikkojärjestystä pelkästään tarpeellisen levon takia. Ei tuo järjestys siis kuitenkaan niin kiveen hakattu ole, ettei siitä voisi poiketa. Jos ei ole myöskään palautunut tai muuten niin ei kannata lähteä pakottamalla treenaamaan! 🙂 Jotkut varmaan huomasivat mun ”tuplatreenipäivät” eli tuon perjantain ja sunnuntain? Perjantaina treenaan jalat heti töiden jälkeen ja menen illalla cheeriin, jolloin jalat ovat vielä vähän lämpimät. Sunnuntaina taas käyn aamupäivällä salilla ja illasta hihkun cheerleadingin parissa.

Sellainen on mun treeniviikkoni. Miten teillä jakautuu treeniviikko? Noudatatteko jotain tiettyä kaavaa sen kanssa vai menettekö fiiliksen mukaan?

Follow me on BLOGLOVIN’ // FACEBOOK // INSTAGRAM