Oman kropan tuntemisen opettelua ja ajatuksia syksyn kisoista

Nyt on ensimmäinen viikko toista kisadieettiä takana ja paino on tippunut koko viikon aikalailla tasaisesti. Nyt tällä viikolla on lähtenyt painoa jopa 1,5 kiloa, joista osa on toki nesteitä, mutta varmaan hieman rasvaakin on tirissyt pois. Vaikka en yleensä vaa’alla erityisesti viihdy, nyt dieetillä on mukava seurata miten se reagoi erilaisiin kikkailuihin. Ja kikkailujen yhteydessä puhun päivistä, jolloin kroppa saa enemmän hiilaria.  Mulla on keskiviikkoisin ja lauantaisin enemmän hiilihydraatteja ruokavaliossa ja kroppani selkeästi pitää niistä. Tämän pienimuotoisen hiilaritankkauksen jäljiltä vaa’an lukema nousi sadalla grammalla (eli ei oikeastaan mitään) ja sen jälkeisenä päivänä lähti taas hurjaan laskuun. Söin tuolloin keskiviikkona vielä mielestäni ihan älyttömän määrän ruokaa ja valittelin illalla avopuolisolleni, etten millään jaksaisi vetää tätä kaikkea iltapuuroa napaani 😀 Keho siis selvästi reagoi hiilareiden saantiin niin, että se buustaa aineenvaihduntaa kovemmalle teholle ja se ei tietenkään ole huono juttu tällaisessa rasvojen tiristely-projektissa. Mulla on taas tänään lauantaina korkeammat hiilarit ja sen lisäksi vielä cheat meal. Mielenkiinnolla jään odottelemaan miten keho tähän reagoi. Tiedän meinaan, että joillain aineenvaihdunta reagoi todella hyvin huijausaterioihin, mutta jollain taas se saa painonpudotuksen pysähtymään hetkellisesti. Oman kropan reagoinnin näkee sitten alkuviikosta.

20150517_144327[1]
Suunnilleen viikon ruoat. Tein keskiviikkona niin hyvää makroihin sopivaa risottoa, että voiko näin hyvää ruokaa olla olemassakaan 😀

Tämä dieettaaminen on vähän kuin yhtä ihmiskoetta kun opetellaan tuntemaan, miten oma kroppa reagoi ruokaan. Mulla oli esimerkiksi viime dieetillä aivan ihanteellinen tilanne, kun kisadieetin kesto oli 12 viikkoa ja olin melkein kuukautta ennen kisoja jo kunnossa. Kaloreita ei tiputettu alaspäin kertaakaan koko kolmen kuukauden aikana ja tankkasin kymmenen päivän välein. Kevyitä aerobisiakin tein koko ajan saman verran ja kunto eteni silti. Tiputin painoa noin kuusi kiloa, joka on aika ihanteellinen kilomäärä. Sen karistaa tuossa ajassa aika helposti ilman mitään suurempia itkupotkuraivareita. Nyt on hieman erilainen tilanne. Painoa on kertynyt huolimattomalla syömisellä enemmän kuin se ihanteellinen kuusi kiloa ja nyt tarvitsisi sellainen 9 kiloa tai enemmän pudottaa. Toisaalta en ota siitä mitään paniikkia, koska uskon kuntoni kiristyvän hyvin osaavan valmennuksen silmien alla. Toisaalta taas kauhistelen, että ”Herranisä, kymmenen kiloa. Mä en oo ikinä tiputtanut niin paljon. Ehdinköhän kuntoon” ja niin edelleen. Kun asiaa oikein järkevästi ajattelee, kymmenen kiloa ei ole määrä eikä mikään, kun tietää monien lähteneen korkeammistakin painoista.

20141011-bikiniundercm-1817 – Kopio20141012-finaali-4103

Ei ole mikään salaisuus, että haluan pärjätä syksyn kisoissa. Miksi en haluaisi? Kisadebyyttini voitto oli kuin menestystarinan täydellinen päätös ja siitä seurasi paljon kaikkea mukavaa: junioreiden MM-kisat ja Nicole Wilkins-kisa. Kaikista noista on kertynyt lämpimiä muistoja. Junioreiden MM-kisat olivat varsinainen kokemus tällaiselle ensikertalaiselle, joka yhdet kisat käytyään laitettiin maailmalle testaamaan siipiään. Siinä pakostakin kasvoi itsevarmuus omaa toimintaansa kohtaan, kun oli pakko tehdä niin suuren aikaeron vuoksi joitain päätöksiä yksin. Toki mukana oli ammattilaisia, joilta sai tarvittaessa aina apua omiin kysymyksiin. Nicole Wilkins-kisan finaalin takahuoneen tunnelmaa taas ei ole voittanutta. Siellä oli pro- ja amatöörikisaajat sulassa sovussa sekaisin ilman mitään ylenkatsomista. Pääsin jopa läiskimään yhdelle pro bodybuilderille (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) öljyt kisaan hänen pyynnöstään. SM-kisakin oli mahtava kokemus, vaikka kuntooni en ollutkaan tyytyväinen ollenkaan ja se varmaan välittyi selkeästi myös lavan ulkopuolelle. Mutta jos kuitenkin sillä löystyneellä kunnolla ja epävarmalla esiintymisellä sain samat pisteet kolmanneksi tulleen kanssa, niin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Mä olin oikeasti aidon onnellinen sijoituksestani, koska parempaan en olisi pystynyt.

10731189_10152527366598801_7189656647203547771_n

En lähde uhoten hakemaan voittoa, sillä sellaista ei voi ketään ennakoida. Hyvä jos SM-finaaliin pääsee. Siellä on nimittäin syksyllä taas eri tytöt vastassa, joten sijoitukset voivat kääntyä aivan päälaelleen. Nyt jo kevään Fitness Classicissa seurasin silmät ymmyrskäisinä ja puolikauhulla pitkän sarjan tyttöjä puhumattakaan niistä upeuksista, jotka astuvat ensimmäistä kertaa lavalle nyt syksyllä. O-ou 😀 Kilpailu tulee olemaan kovaa. Varsinkin jos pituusluokat ovat samat kuin nyt keväällä eli +168 cm on pisin sarja, lavalla tulee olemaan ahdasta. Ennustan, että meitä on siellä joku 50 tyttöä samassa linessa. Yritä siinä nyt jotenkin erottua joukosta!

Nyt tehdään töitä kovin, että kehtaa lähteä lavalle asti pienissä bikineissä kisaamaan! Hommia saa painaa ja lujaa, mutta mä olen siihen valmis.

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

Bikinisovitus takana – enää muutama viikko kisoihin!

PhotoGrid_1408557364972

Nyt on taas pyörähdetty Tampereella Biancanevellä bikinisovituksessa. Aika mukava päivä kokonaisuudessaan oli, kun tankkauspäivä, lepopäivä ja vielä bikinisovituskin niputtautuivat samalle päivälle. Kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa päästä kisafiilikseen, kun niitä pienen pieniä bikinejä päälleen tuhersi. Paljon niitä ei tarvinnut muutella, sillä takaosa oli ilmeisesti kaikesta pienuudestaan päätellen valmis, mutta etukappaleesta otettiin hieman leveyttä pois. Connectorit olin valinnut jo kauan sitten etukäteen, joten päätös oli helppo niiden suhteen. Valitsin juuri sen mallin, jota olen miettinyt joskus miljoona vuotta sitten eli siis niinkin kauhean kauan sitten kuin 2012, kun aloin enemmänkin seuraamaan näitä kisoja, että ”mä haluaisin noi jos mulla olis joskus kisabikinit”. Bikinien väriä en vielä perinteisesti paljasta, mutta arvauksia saa laittaa kehiin!

Processed with VSCOcam with b5 preset
Viimeiset hiilariähkyntäytteiset kuntokuvat vähään aikaan. PS. Tykkäättekö mun kampauksestani 😀

Myöskin timanttien värit oli helppo valita. Ensimmäisessä mallipalaverissä otin kuvan Biancaneven tarjolla olevista ihanista kristalleista, jotka oli koottu yhdelle A4-kokoiselle arkille. Palailin muutamaan otteeseen kotona siihen kuvaan ja kyllä ne suosikit sieltä heti löytyivät. Yllättävää oli myös, että Biancaneven Katja ehdotti mulle aivan samoja vaihtoehtoja! Mulla on siis pakko olla jotain silmää niiden suhteen 😀

Kuten kuvatekstissä uhkailen, nämä ovat viimeiset vilaukset kunnosta eli paljon pärstäkuvia on tiedossa seuraavat viikot. Kisoihin on tosiaan enää se muutama hassu viikko jäljellä ja jännitys alkaa jo hieman painamaan. Uskon edelleen vakaasti, että kuntoon ehditään helposti, mutta haluan jättää sen lopullisen kunnon vielä katsojille yllätykseksi (siis niin yllätykseksi kuin se voi tässä vaiheessa enää jäädä 😀). Vielä on kiristettävä vyötä viimeiset viikot, painettava entistä kovemmin hommia ja sitten ollaankin jo lavalla!

Processed with VSCOcam with f2 preset
Mulle oltiin Rovaniemellä yllätyksenä järjestetty kampaaja ja kosmetologi <3 #happygirl

Miltäs ne bikinit sitten näyttivät päällä tässä vaiheessa dieettiä? Omasta mielestäni ihan hyviltä, sillä pudotettavaa ei juurikaan enää ole, mutta ei tuo kalmasen kalkkunanvärinen iho tee oikeutta sille kaikelle hohdolle 😀 Voitaisko me kilpailijat joku vuosi testata, että miltä näyttäisi kisat ilman sitä ylitsevuotavaa rusketusta? Monesti on tullut törmättyä muiden suusta kysymykseen miksi siellä kisoissa täytyy olla niin yliluonnottoman ruskea. Se ruskea läski näyttää sadasti paremmalta kuin valkoinen, oikeesti. Olisitte nähnyt mut värikuvan kanssa biksusovituksessa… Olen mieluummin muutaman päivän aivan överirusketuksissa kuin lavalla lakananvalkoinen. Rusketusväreistä mieleeni juolahtikin, että mun kisaväritilaus saapui bodybuilding.comista viikossa, mutta pari tuotetta puuttui lähetyksestä ja kaikki loput paitsi bikiniliima ja Protanin karvanpoistoaine halutaan lähetettävän takaisin. Syytä ei ilmoitettu, mutta voihan hemmetti sentään. Tulee niiden kanssa sitten hieman kiire.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Uudet kisakengät saapuivat myös vastikään eli kaikki kisojen suhteen rupeaa olemaan melkoisen reilassa. Hotellit on varattu aikapäiviä sitten, bikinit on maksettu, irtoripset hankittu, hiustenpidennykset alias tekotukka ovat jo postissa kohti Suomea… Hampaidenvalkaisu ja kynnet vielä harkinta-asteella, mutta niitä en panikoi, koska ne on nopea hommata. Yksi erittäin olennainen asia multa kuitenkin puuttuu kokonaan eli kisalookin tekijä. Mun oma kampaaja-maskeeraajani perutti tulonsa yllättäen, joten melkoisessa kusessa ollaan. Olen tässä nyt muutaman päivän ajan yrittänyt ottaa yhteyttä muutamiin toimijoihin, mutta he ovat olleet varattuja. En oikeasti edes yllättynyt, mutta aina kannattaa yrittää, ei sillä mitään häviä. Eli sellaista. Jos kisat olisivat mun kotikaupungissa Turussa, niin tämä ei olisi mikään ongelma. Nyt kun kisoja varten tulee matkustaa monen tunnin päähän kotoa, ei homma hoidukaan niin yksinkertaisesti. Pahimmassa tapauksessa menen siis lavalle pussi päässä ja ilman kisavärejä.

Jos siis tunnette Jyväskylän päässä tai sinne kisoihin lähteviä hius- ja naama-alan artisteja, pliiiiiiiiis vinkkaa mulle! *rukoilen polviltani*

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM