Kauniiksi kisoihin – Upeat kynnet Soul Sistersistä

Nyt koulujen alettua rupeaa kalenteri täyttymään kaikista kisamenoista niin, että tilanne alkaa olla katastrofaalinen ajankäytön suhteen. On luentoja ja workshoppeja, treenejä ja kaikkea kauneudenhoitoon liittyviä juttuja. Enpä olisi tajunnutkaan kuinka paljon taustapuunaamista yhden tytön saamiseksi kisakuntoon vaatii. Minä, joka en ikinä rasvaa itseäni saatika tee oikein muutakaan kauneuden eteen (nimimerkillä käynyt kaksi kertaa eläissään kosmetologilla, kun ilmaiseksi pääsi), rasvaan itseäni muutamaan otteeseen päivässä, kuivaharjaan ja kuorin ihoani kauniiksi. Köyhän miehen kuivakuppaustakin kookosöljyllä, lasilla ja sytkärillä harrastin johonkin asti, mutta siitä tuli sellaiset mustelmat jalkoihin, että se oli pakko lopettaa nyt hetkeksi, jottei mustelmat paista kisavärin alta. Se muuten toimii myös palautumiseen todella hyvin! Koetan saada tästä jotain postausta aikaan, kun kisakiireiltäni ehdin 🙂 Hih, kiirusta kun on!

20140905_140722[1]
Sain ihonhoitoa varten synttärilahjaksi suositellun Body Shopin Cocoa Butterin ja kävin eilen ostamassa sille kaveriksi saman sarjan kuorintavoiteen ja kuivaharjan.

Kauniin rusketuksen taustalla on hyvin hoidettu iho, mutta se ei yksinään riitä kisalookin viimeistelyyn. Koko kroppa selkähaituvia ja napakarvoja myöten tulee olla täysin karvaton ennen kisavärien levittämistä. Osa sheivaa koko kropan, osa taas sokeroi tai vahaa. Itselleni tarjoutui uuden ihanan yhteistyökumppanin, SoulSistersin kautta päästä mm. kokovartalosokerointiin (josta myöhemmin lisää) ja tämä mahdollisuus otetaan todellakin innosta hihkuen vastaan. Soul Sisters on turkulainen kauneushoitola, jossa kokonaisvaltainen kauneudenhoito löytyy yhden katon alta. Heillä tehdään upeiden kynsien, ripsien ja sokeroinnin lisäksi vielä ylellisiä Vita Liberata suihkurusketuksia ja kauneushoitoja päästä varpaisiin.

SoulSisters hoitaa minut muillakin osa-aluilla kisakuntoon. He tekevät sokeroinnin lisäksi ripset ja kynnet kisakuntoon. Alunperin törmäsin yritykseen Facebookin ihmeellisessä maailmassa, kun ihastelin heidän tekemiään taidonnäytteitä kynsissä. Mistään peruskynsistä ei todellakaan ollut kyse, vaan kyseinen yritys tekee ihan hillittömän upeita ja tyylikkäitä kynsiä! Niin ympäripyöreältä ja kuluneelta se kuulostaakin, haluan tehdä yhteistyötä vain sellaisten yritysten kanssa, joiden takana voin seistä sataprosenttisesti ja SoulSisters on ehdottomasti sellainen. Laatu, taito ja luovuus on ihan uskomatonta tässä yrityksessä. Katsokaa vaikka näitä heidän tuotoksiaan! Todella upeita, eikö? 😉

Soulsisterskynnet

Ennen kynsien laittoa tietysti tutkin mitä kaikkea kynsiin voisi tehdä ja ihastuin erityisesti mantelinmallisiin babyboomer -kynsiin. Babyboomereissa pohja on neutraalin vaaleanpunainen liu’utetulla valkoisella kärjellä ja koristelumahdollisuuksia tuntuu olevan miljoonia. Mä tietysti more is more -tyyppisenä ihmisenä halusin kynsiini kaiken mahdollisen timanteista pitsikuvioon 😀 Annoin kynsiartistille vapaat kädet ideoiteni toteuttamiseen ja tässä valmis lopputulos:

DSC_1064

DSC_1074

Ne on I-H-A-N-A-T!! Ja täydelliset. Ja vielä niin jumalattoman kauniit. En halunnut koristella kynsiäni kisabikineiden värillä, koska halusin kauniin neutraalit kynnet, joita on ilo katsella vielä kisarupeaman jälkeenkin. Eiväthän nämä nyt kuitenkaan missään nimessä niin neutraalit ole, etteivät ne kohahduttaisi kauneudellaan!  😉 Ihanaa saada vähän blingblingiä elämään 🙂 On nämä viimeiset dieettiviikot ihanaa aikaa.

Oman kynsiaikasi voit varata Soul Sistersin nettiajanvarauksesta tai soittamalla numeroon 050 357 7752 tai käymällä paikan päällä osoitteessa Brahenkatu 9, 20100 Turku. Ei voi muuta kuin suositella!

Treenien ja ruoan suhteen on jo alettu tekemään viimeistelyjä. Kovat treenit jätettiin maanantaisen kuntocheckin perusteella pois ja nyt vaan tankkaillaan tasaisin väliajoin hiilareita koneeseen. Toisin sanoen enää voi vain nautiskellan työn tuloksista ja pumppailla salilla 😉 Olen todella iloinen kun hiilarit, hiilaritankkaukset ja erityisesti aamupuuro ovat pysyneet kuvioissa ja niiden kautta jaksaminen on ollut ihan huipussaan.

Eilen perjantaina lähdettiin Rajalan Sannan kanssa kääntymään Helsingin Töölö Gymillä viimeisten posetreenien merkeissä. Käytiin viimeiset poseerausvinkit läpi ja saimme käteemme viimeistelyohjeet. Tänään mulla on treenivapaapäivä ja tankkaus, huomenna sitten aletaankin tositoimiin veden juonnin ja suolaisten kanssa. Ääks, ihanan jännää! Oli muuten todella hauskaa käydä Töölöllä noin illalla, kun siellä pyöri kaikki mun idolit treenaamassa ja hengailemassa 😀 Pahoittelut, jos olen vaikuttanut todella urpolta, mä olin vaan niin hämmentynyt kun siellä oli yhtäkkiä kaikki ihanat fitness-tiput livenä 😀

PhotoGrid_1409569528650[1]

Vaikka kaikki dieetillä kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, pieni epävarmuus kisoja kohtaan nostelee päätään. Oonko liian pieni? Jääkö takaosasto hieman löysäksi? Miltä mun fysiikka näyttää kaikessa tällingissä? Onnistuuko kisalook? Olenkohan harjoitellut tarpeeksi esiintymistä? Miten voisin olla siinä parempi? Mitenköhän reagoin lavallaoloon? Mitä jos putoan jo eliminaatiossa? Kauheasti kysymyksiä ja ajatuksia pyörii tällä hetkellä päässä. Lähetän kuntokuvia nyt aikaisempaa useammin ja jokaisessa taitaa pyöriä ne samat kysymykset hieman eri muodossa. Onneksi valmentajien palautteet ovat sen verran tsemppaavia joka kerta, niin usko itseensä ei ole niin pahasti koetuksella. Ainakaan koko ajan. Joudun aina välillä muistuttelemaan itseäni, että muistan jättää ajatustyön valmennukselle, joka todellakin osaa hommansa, tietää mitä lavalla haetaan ja ajaa valmennettavansa kisakuntoon järkevin keinoin. Kiitos Anna ja Marjo <3 Ootte parhaita.

Muista, että Busy Being Bodylicious -blogia voi seurata monen eri kanavan kautta ja alla on ne yleisimmät! 😉 Ihanaa viikonloppua teille! Ensviikolla sitä jo mennään #1weekout

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei oo helppoo ei

Dieetin alussa fiilis kisoja kohtaan oli todella odottavainen. Kisakunto sen ”kaiken rasvan alla” (lähtökunto oli todella siisti ja tiputettavaa suht vähän) oli vielä mysteeri. Nyt kun kisoihin on se vähän vajaa kolme viikkoa aikaa, alkaa oma lavakunto hahmottumaan. Pyörin jo suurinpiirtein kisapainossani, mitä nyt vielä tehdään viimeistelyjä. Vähän sieltä täältä rasvoja pois niin voilá. Eipä siis tarvitse juurikaan jännittää ehditäänkö kisakuntoon. Tämän kuvittelisi olevan helpottavaa, mutta ei. Ei tarvitse jännittää aikataulussa pysymistä, mutta sen sijaan toisenlaiset ajatukset vievät huomion: tuleeko musta ihan liian pieni?

Ikinä ei saisi lähteä vertailemaan itseään muihin kisaajiin, mutta minkäs teet kun on hölmö ja epävarma. En ole enää sortunut hölmöyksissäni stalkkaamaan kanssakilpailijoita kuin sen mitä tulee intagrammissa seurattua ja motivoiduttua. Pääni syövereihin on kuitenkin jäänyt joistakin lehtihaastatteluista samanpituisten kilpailijoiden kisapainot ulkomuistiin. Ne kummittelevat pahasti, koska olen ohittanut ne kilomäärät jo jonkin aikaa sitten ja edelleen paino tippuu. Tietyistä paikoista saakin tosin vielä rasvoja lähteä. Kisapainoni tulee olemaan siis todella pieni tämän mittaiselle tytölle.

20140821_144249[1]
Kisaväritkin ja muut saapuivat. Backorder tarkoittikin jälkitoimitusta eikä takaisinvetoa 😀

Löysin iPadin syövereistä luonnoksista viime viikolta aika erilaisia ajatuksia, mitä koen tällä viikolla. Järkyttävää miten ajatukset hyppivät ja muuttuvat jatkuvasti! Olin kirjoittanut mm. näin: ”Koen kisakunnosta myös pientä identiteettikriisiä. Sen laukaisi poikaystävän lempeä tokaisu ”onpas sulla pikkuset reidet nykyään”. Mitään pahaa kommentilla ei tietenkään tarkoitettu, enkä ota sitä niin missään nimessä. Mun oma ongelmani on siinä, että olen rakentanut oman identiteettini näköjään vahvasti reitevään olemukseeni. Ennen dieetin alkua mietiskelin usein, että jos ei ole sitä rintavarustusta kisoissa enää jäljellä, niin onpahan ainakin reittä ja persettä! No kun ei ole. Saa nyt nähdä minkä illuusion voimalla taion itseni kisatarakan 😀 Ette sitten katsomossa pilkkaa, kun kävelen selkä sellaisella jumalattomalla notkolla koko ajan! Kyllähän se peppu pitää jotenkin bikinibeibelle saada. Mulla on aina ollut reittä ja pyllyä (mutta kuitenkin pieni vyötärö) ja niiden sovittaminen/mahduttaminen normifarkkuihin on aina työn ja tuskan takana. Harvat housut siis istuvat hyvin ja kun ”ne oikeat” on löydetty, pitää niitä ostaa samantien useammat, kun koskaan ei tiedä jos ne sattuvat poistumaan myynnistä 😀 Nyt taas kaikki housut alkaa olla pikkuhiljaa liian väljiä, apua. ”

Tällä hetkellä fiilikset ovat tuhannesti paremmat. Vaikka paino tuleekin olemaan alhainen, niin olen luvannut olla katsomatta vaakaa sen enempää kuin on pakko ja uskoa enemmän peiliä. Kilpailijoiden painot nimittäin ovat niin erilaisia. Tutustuin viime viikolla juuri Turkuun muuttaneeseen ihanaan Eerikaan, joka tulee kilpailemaan syksyllä mun kanssa samassa pituusluokassa myöskin ensimmäistä kertaa. Tästä pääset Eerikan blogiin! Me ollaan esimerkiksi Eerikan kanssa saman pituisia, mutta meillä on painoeroa 5 kg, eikä kumpikaan meistä ole mitenkään löysä 😉 Ollaan muuten käyty Eerikan kanssa posettelemassa ja sun muuta. On kyllä ollut helpottavaa löytää elämäänsä ihminen, joka on samassa elämäntilanteessa opiskeluineen ja kisatuntemuksineen. Kaikkein hassuinta tässä on, että me ollaan tunnettu vasta todella vähän aikaa, mutta tuntuu silti, että oltais tunnettu paljon kauemmin 🙂 Oot Eerika kultaakin kalliimpi <3

20140823_111759[1]
Eihän näitä lasketa kuntokuviksi? 😀

Ensimmäistä kertaa dieetatessa kaikki omaa kehoa koskevat muutokset tuntuvat suurilta jutuilta. Ensimmäinen esiin pullahtanut suoni, oi, muistan sen kuin eilisen. Kauniit otsasuonet, jotka tekevät muutenkin kolkoista kasvonpiirteistäni entistä vetävämmät. Rasvan mukana karkuun livahtanut takapuoli… Selästä törröttävät luu. Niin ohut korsi, että sen saisi piilotettua kaislan taakse. Pienentynyt kengän koko. Vau, näytänpä todella upealta :’D Kehossa tapahtuu paljon muutoksia, mutta oon myös huomannut herkistyneeni. En koe olleeni mikään dietzilla (paitsi kaksi kertaa, kun olen kivahtanut jostain ihan tyhmästä asiasta), mutta tunteet heittelevät todella. Tosin tässä on ollut hieman muutakin ajateltavaa kaiken suhteen, joten ehkä myös siksi olen herkistellyt.

Ei tilanne oikeasti ole bikini-kisaajilla niin extreme kuin muissa lajeissa, mutta ei tilanteeseen auta myöskään muiden kauhistelevat reaktiot: ”sun pitäis tyttö alkaa syömään kun sä katkeet pian”, ”alat olemaan jo liian laiha”… Ei siinä auta väittää syövänsä kaksi niin isoa annosta päivässä (niiden neljän muun aterian lisäksi), että joutuu ottamaan sunnuntain perinteiselle perhepäivälliselle oman extraison lautasen mukaan, kun oma dieettiateria ei mahdu anopin normaalikokoisille ruokalautasille.

20140821_180810[1]
Nyt mulla on myös sopivankokoiset kengät. Poseraaminen olikin näillä paljon helpompaa kuin liian isoilla kopsutellessa!

Dieetillä olo tuntuu edelleen helpoimmalta asialta elämässä sen rutiininomaisuuden vuoksi. Mietiskelin pitkään miksi mulla on ns. helppoa ja syykin on loppujen lopuksi yksinkertainen. Tämän kesän aikana mun henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita kuin niitä vaan voi yhteen kesään mahduttaa, että dieetti itsessään on tuonut kaikkeen siihen kaaokseen selvät raamit aamuheräämisineen ja aikatauluineen. Se on myös pitänyt sisällään asioita, joista saan voimaa ja nautin suuresti. Toista on se muu elämä. Monesti olen halunnut kirjoitella rahahuolistani ja suurista ihmissuhdeongelmistani, mutta jotkin asiat on vain hyvä pitää yksityisinä ja jättää suuren yleisön ulkopuolelle. Siihen vielä pari läheisen kuolemaa ja soppa on valmis. On ollut ajoittain pää hieman pyörällä. Eikä unohdeta myöskään saamiani vakavia ihoreaktioita! Meinasin ihan unohtaa sen turvonneen naamani. Suoraan sanottuna olen tällä hetkellä todella hajalla, koska lähiaikoina on taas ollut todella rankkoja tapahtumia. Ajatuksissa on ollut myöskin kisadieetin keskeyttäminen, mutta oon päättänyt, etten anna tässä vaiheessa enää periksi. Salilla on edelleen kiva käydä, vaikka siellä saattaakin murheet välillä painaa. Nyt saakeli mennään eikä meinata!

Haastavaa on siis ajoittain ollut, mutta nyt mennään jo loppusuoralla. Juuri kun vasta puhelimeni näytöllä loisti teksti: 219 päivää kisoihin. Mihin nuo kaksisataa päivää siinä välissä ovat livahtaneet? Pahoittelut muuten tylsistä kuvista. En ole oikein jaksanut kuvailla mitään.

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM