Katsaus vuoteen 2015

Heissan kaikki ihanat! Onko vuosi lähtenyt hyvin käyntiin? Onko teillä jotain liikunnallisia tavoitteita tälle vuodelle? Itse en tehnyt mitään suurempia lupauksia, koska kaikki palikat alkavat olla sen verran kohdillaan. Yksi asia mielessäni on kuitenkin ollut ja se on kehonhuollon parantaminen, jotta treeni kahdessa haastavassa lajissa onnistuu. Tänään mulla alkaa nimittäin cheertreenit taas ja onneksi siellä tulee tehtyä kaikki venyttelyt sun muut automaattisesti. Oon kyllä yllättynyt, kuinka vähän mun liikkuvuus oli huonontunut välivuotena, mutta sitä voi aina parantaa 🙂

En ole kaikissa ”mukamas kiireissäni” ehtinyt tiivistellä mun vuotta 2015, joten tässä tulee katsaus viime vuoteen. Kokonaisuudessaan viime vuosi oli kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen niin hyvässä kuin pahassa. Tein vuodenvaihteen jälkeen ihan hulluja päiviä, koska olin päivätöissä ja opinnäyte piti saada ulos. Tein normaalin toimistotyöpäivän, jonka jälkeen kävin salilla ja illalla väänsin koneen ääressä opinnäytetyötä pitkälle yöhön asti. Tätä kesti monta kuukautta ja kroppa oli aikamoisessa stressissä. Hyvä kun ei pää hajonnut sen enempää. Oli muuten todella suuri helpotus saada paperit ulos ammattikorkeasta. Parasta töissä olemisessa on se, että  tulee kotiin niin ei tarvitse vaivata päätä enää työasioilla, vaan voi vaikka katsoa koko illan Netflixistä Frendejä 😀 Oon muuten ihan koukussa kyseiseen sarjaan, ihan huippu!

20150531_121403[1]

Kisadieetin aloitin toukokuussa 2015, niin että dieettiviikkoja tulisi yhteensä 21. Aika paljon oli siis tiputettavaa, kun 2014 aloitin vain 12 viikkoa aikaisemmin. Tavoitteena olisi pitää prepin pituus tulevaisuudessa jossain 16 viikossa, mutta se vaatii sitä, että on vuoden ympäri lähellä kisakuntoa eikä päästä painoaan turhaan niin korkeaksi kuin päästin ensimmäisen kisadieetin jälkeen.

Kävin toukokuussa myös Spartanin Bodyweight-ohjaajakoulutuksen, joka oli tosi hauska. Vielä en ole päässyt sieltä oppimiani taitoja verestämään, mutta kuten aikaisemmin tuossa sanoin, tänään alkaa taas cheerleading, jossa vartalonhallinnasta on apua yhteen jos toiseen asiaan 😉

Kisadieetti2015

Alkudieetti tuntui menevän kuin vettä vain, koska sain kerran viikossa pitää vielä cheatmealinkin. Dieetin puolessa välissä cheat meal jätettiin pois ja korvaukseksi siitä sain korkeampihiilarisia päiviä sopivalla syklityksellä. Tämä toinen dieetti alkoi jossain vaiheessa tuntua selvästi ensimmäistä raskaammalta, vaikka painoa tulikin alas. Elokuussa tahtia kiristettiin selvästi ja välillä mietin miten tulen selviämään tästä 😀 Kolme viikkoa ennen Jyväskylän karsintaa pähkäilin kovasti edes lavalle astumista. Siinä vaiheessa päätettiin yhdessä valmentajan kanssa aloittaa ketodieetti. Tämä tarkoitti sitä, että hiilarit vedettiin ihan minimiin (treenin ympärille) ja energian saanti koostui pääasiassa proteiineista ja rasvoista. Ne olivat varmaan mun elämäni pisimmät ja raskaimmat viikot. Nyt kun mietin sitä, niin melkein alkaa naurattamaan, mutta auta armias oikeasti sitä fiilistä 😀 Ja mä kun olin kuvitellut, että ketoosista tulisi sellainen kiva virtapiikki… E-hei… Oon kyllä tosi kiitollinen valmennukselle, miten sieltä koko ajan laitettiin viestiä ja kyseltiin voimista ja muuta vastaavaa. Tuli sellainen olo, että musta huolehditaan koko ajan <3

TqJfncpRZc3jBqd8CpdfFewJ_wm7POT0QDhCTqNYoHY,fQevK9EFsrrQQLN2p0CusomFQyN_xzyoY1sHyI6doPs

EmO-zYdOBi1U960B7jwVEUHAxOkIkJjjLCoyNZuR2nk
Molemmat Jyväskylän kisakuvat on ottanut Nea Kurvinen.

Jyväskylän karsintakisat menikin sitten paremmin kuin hyvin, vaikka mietinkin jatkuvasti takahuoneessa, että kattookohan noi muut kuinka paljon mun peppu roikkuu :’D Sijoituttuani toiseksi sain vielä edustuspaikan Nordic Fitness Expon kovatasoiseen kansainväliseen Nicole Wilkins-kisaan. Siitä kisasta mulla ei ole oikein mitään sanottavaa, koska tuntuu ettei siinä mennyt mikään nappiin. Lookki ei ollut parhainta mua, kuten ei myöskään kunto. Lensin jo eliminaatiossa ulos, joten se päivä jäi lyhyeksi.

Nordic Fitness Expon sunnuntaiset SM-kisat taas sitten puolestaan menivät oikein mallikkaasti. Kuntoa oltiin kiritty kolmessa viikossa oikein hyvin ja sain sen hetkisen parhaani lavalle. Jos olisin kolmen kärjestä halunnut taistella niin mun olisi pitänyt olla vielä tasaisemmin kireä ja muhkeampi oikeista paikoista. Niin ja tietty pitäis olla hyvä tekemään myös niitä finaalikävelyitä. En ole itseasiassa vieläkään katsonyt omaani Youtubesta, kun mua hävettää se niin paljon 😀

12068886_10153377386153801_8480678274290188757_o
Tiimin tytöt, Nevalaisen Niina ja team 24 Gold valmentajan Annan ja huoltaja Lissun kanssa

NFE-4236

NFE-4559

SM-kisojen jälkeen mulla oli vahvasti sellainen olo, että jotain oli jäänyt kesken. Vaikka tiesinkin jo kisapäivänä, etten tule kirkkainta pokaalia finaalissa kannattelemaan niin mulla olisi ollut palava halu jatkaa vielä toiseen kisaan. Vaikka sinne MM-kisoihin. Ehkä jonain päivänä 😉

Kisojen jälkeen aloitin rauhallisen reverse dieetin, jota olen jatkanut vieläkin. Nostan siis viikottain hiilarin ja rasvan määrää makroissa niin pitkälle, että se tuntuu hyvältä. Nyt kun aloitan taas toisen lajin tuohon puntin rinnalle, niin kulutuskin varmasti kasvaa ja sitä myötä ruokaa täytyy vielä entisestään jatkuvasti lisätä. Salilla jatkoin treenaamista samantein kisojen jälkeen ja teinkin tähän vuoden vaihteeseen asti itse ohjelmani. Ihan kivaa vaihtelua siihen asti kunnes mielikuvitus meinaa loppua 😀 Sainkin juuri Annalta uudet ohjelmat, jotka sopivat yhteen cheerin kanssa.

PhotoGrid_1452184142148
Tämän hetkinen kunto

Kisojen jälkeen sain muuten vielä yllättäen kutsun mahtavaan NOCCO-tiimiin! Mä oon ihan NOCCO-tuotteiden fani, joten en olisi parempaa sponsorointia voinut saada <3 Meillä on helmikuun alussa vielä tiimipäivät, joita odotan innolla 🙂 Mun suosikkimakujani ovat muuten tämä alla oleva päärynä ja toivottavasti kohta myös Suomeen saapuva persikka. Ootko sä muuten jo maistanut näitä? Itse käytän näitä usein ennen treeniä piristämänään (en juo ollenkaan kahvia) tai treenin jälkeen kofeiinittomana versiona.

20160101_141914

Sellainen vuosi mulla. Varsin tapahtuman- ja kiireentäyteinen vuosi on takana. En koe vielä ihan täysin palautuneeni kisoista, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Eihän tässä mikään kiire ole, koska pitkä kehityskausi siintää silmissä 😉

Follow me on BLOGLOVIN’ // FACEBOOK // INSTAGRAM

Entistä vahvempi – tuntojen purkamista kisojen jälkeisestä ajasta

1T7A8304
Kuva: Tomi Takamaa

Tsau kaikki lukijat! Onko teitä täällä enää ketään kun kirjottelen niin harvoin, että välillä oikein hävettää? 😀 Mulle tulee usein työaikana kaikkia kivoja postausideoita mieleen, mistä voisin blogiin kirjoitella, mutta sitten työpäivän ja salin jälkeen oon niin naatti etten jaksa vaivautua koneelle. Sitten mä olen maailman surkein ottamaan itsestäni kuvia (koska blogia on paljon kivempi selailla, kun siinä on jotain visuaalista materiaalia). Dieetillä sitä jaksoi välillä jonkun posetreenien yhteydessä tehdä, mutta nyt ei senkään vertaa. Tai jos jokusen foton napsii, niin ne katoavat puhelimesta aika nopsaan verukkeella ”hyi näytän rumalta, pois” tai ”kivat silmäpussit, pois”. Kyllä te nämä tiedätte 😀

Voisin hieman kertoa tarkemmin mun tästä dieetin jälkeisestä ajasta, sillä se ei ole ollut mikään piece of cake mulle. Osalla kisaajista reverse diet on mennyt kuin vettä vain, mutta mä en ole kuulunut tähän kastiin. Mä haluan olla teille rehellinen ja kertoa omista kokemuksistani lajin parissa, myös niistä negatiivisista. Sain valmennukselta luvan syödä kisojen jälkeen pari päivää vapaasti ennen kuin jatketaan palautteluruokavaliolla. Kevyenä sivuhuomautuksena kaikille dieettaajille: älkää syökö heti tiukan dieetin jälkeen tulisella salsakastikkeella kuorrutettuja tacoja 😀 Mulla oli niiden jälkeen elämäni ensimmäinen närästys ja se kesti kolme päivää. Ihan karmeeta 😀

Ja noin, takaisin asiaan. Heti dieetin jälkeen palautteluruokiksella mieliteot olivat ihan valtavat ja nälkä sitäkin suurempi, kun oltiin menty sen verran alhaisilla kaloreilla pitkään. Siitä voi arvata miten kävi, vaikka söinkin työpäivänä millilleen ohjeiden mukaan. Illalla saatoin päättää, että maistan nälissäni yhden kaappiin jääneen keksin ja hupsista, siinä menikin koko hemmetin keksipaketti. Alkuun mua harmitti ihan julmetusti, ettei mulla olekaan niin vahva itsekuri, että olisin voinut olla syömättä yhtään ylimääräistä. Sitten mua alkoi jotenkin ihan hirmuisesti hävettämään se, että olen heikko, enkä pystynyt pysymään annetuissa ohjeissa. Muut kisaajat on niin hienosti pysytelleet reversessään, mutta mä en ole pystynyt siihen. Mikä mussa on vikana?

1T7A8184
Kuva: Tomi Takamaa

Keräsin painoa ensimmäisen kahden viikon aikana vajaa neljä kiloa kisapainoon lisää. Sinänsä se ei ole niin paha luku kilomäärällisesti, mutta sen olisi ehdottomasti voinut ottaa hitaammallakin tahdilla. Nyt viisi viikkoa kisojen jälkeen olen pysytellyt tuossa samaisessa painossa ja olen aika ylpeä itsestäni. Tai tarkemmin sanottuna ylpeä siitä, miten sain pääni mukaan tähän juttuun. Ruokaakin on tullut jatkuvasti hippasen lisää ja aerobisia vähennetty pikkuhiljaa. Kropan aineenvaihdunta on selvästi saatu sysättyä käyntiin, koska olen nyt viimeiset viikot hionnut kuin pieni sika 😀

Alun hankaluuksien jälkeen mä pääsin takaisin uomiin niinkin helpolla tavalla kuin puhumalla siitä mistä musta tuntuu. Pari viikkoa kisojen jälkeen pääsin keskustelemaan pitkään ja hartaasti aiheesta toisen kisaajan kanssa, joka on kokenut aivan saman. Tuo hetki vaikutti muhun. Mä olin todella huojentunut kuullessani, ettei tämä ole mitenkään outoa kisojen jälkeen ja samalla mulla napsahti positiivisesti päässä: Mä pystyn tähän. Mä pystyn noudattamaan annettua ruokavaliota. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin mua helpotti ehkä eniten se tieto, että mä en olekaan epänormaali ja heikko yksilö. Samalla kun sain purettua tuntojani, mun harteiltani lähti aivan valtava kivipaino ja koko palautteluruokisjuttu tuntui sen jälkeen paljon helpommalta. Hetkellisen kaatumisen jälkeen pääsin vastoinkäymisistä huolimatta takaisin jaloilleni ja nyt sitä ollaan entistä vahvempia 😉

Vaikka aiheesta ei ole ollut erityisen mukavaa puhua tai kirjoittaa, mua on helpottanut suunnattomasti se, että oon saanut suuni auki ja myönnettyä itselleni ettei mun tarvitse olla täydellinen. Vaikeat ja hankalat asiat eivät yleensä ratkea itsekseen, vaan ainakin mä tarvitsen yleensä jonkun vertaistuen, jonka kanssa etsiä haasteelliselle asialle yhdessä ratkaisua. Muistakaa, että yhdessä me ollaan vahvempia <3

Follow me on BLOGLOVIN’ // FACEBOOK // INSTAGRAM