Mitä kaikkea itseensä uskomisella voi saavuttaa?

Meillä oli viikko sitten sunnuntaina tiimini 24 Goldin kanssa tiimipäivä Marjon salilla Keravan Power Centerillä. Treenasimme alkuun olkapäiden tekniikkaa. Olkapäiden treenaus on mulle todella hankalaa, sillä siirrän helposti tuntuman olkapäiltä epäkkäille. Mun epäkkäät ovat jotenkin niin dominoivat, että saan suurin piirtein kaikki treenit kohdentumaan sinne, jos en ole tarkka tekniikoiden kanssa… Siksi tässä onkin nyt kaikinpuolin yritetty panostaa tuntumavoittoiseen tekniikkaan pienillä painoilla. Mua siis näkee siis tällä hetkellä salilla irvistelemässä kolmen kilon käsipainojen kanssa kun teen vipareita 😀 Olen tässä suuresti ihmetellyt, että mistä mä olin hankkinut viime kisoihin edes vähän pyöreyttä tuonne olkiin, kun en edes osaa treenata niitä oikein? 😀

Opin tiimipäivän tekniikkatreeneissä paljon uutta ja se oppiminen tulee jatkumaan vielä pitkään. Kävimme eilen perjantaina treenaamassa tiimikaverini Sannan kanssa olat ja ojentajat perseelle potkijan Ville Monosen johdolla. Noilla treeneillä saadaan hyvinkin tehokkaasti mehut irti tytöistä, kun Ville tarkkailee koko ajan tekniikkaa ja auttaa viimeisissä toistoissa (sekä pakottaa tekemään lisää, vaikka pää sanoo ettei pysty) ja Sannasta saa ihanasti tsemppiä omaan tekemiseen. Vuorotellaan myös niin, että toinen vetää setin ja toinen huilii sillä välin. Näin saadaan treeneistä todella tehokkaat ja ne vielä kohdistuukin sinne minne pitäisi. Instagrammista löytyy jo noista treeneistä hieman videomateriaalia @jadeyolanda ja mun FB-sivuiltani täältä.

20150124_151320[1]
Alkaa nuo treenitopit käymään pieniksi kun tyttö vaan leviää 😀

Keskustelimme vielä sunnuntaisilla tiimipäivillä treenin jälkeen henkisestä valmentautumisesta. Eli mistä löytää uskoa itseensä, miten löytää kadotettu motivaatio, miten tulisi keskustella itsensä kanssa ja niin edelleen. Keskustelimme paljon muun muuassa siitä miten mieli ohjaa kehoa. Jos ei itsekään usko siihen mitä tekee, niin ei se kroppakaan anna kaikkeaan. Se mitä itsellesi sanot, määrää loppujen lopuksi todella paljon ajatuksiasi ja siten samalla tekojasi, jotka vaikuttavat kroppaasi. Jos keskustelet itsesi kanssa positiiviseen ja kannustavaan sävyyn niin se ohjaa myös kaikkea toimintaasi haluttuun suuntaan. Voit esimerkiksi uskotella itsellesi olevasi seuraavien kisojen voittaja. Näin vahvan mielikuvan ja tavoitteen asettaminen itselleen iskostuu syvälle takaraivoon ja se alkaa ohjailemaan lopuksi valintoja. Treenejä jää vähemmän väliin, ruokailu on järkevämpää, koska se ohjaa koko sinua jatkuvasti oikeaan suuntaan ja motivaation löytäminen ei ole vaikeaa hankalina hetkinä, koska se halu pärjätä on niin kova. Tärkeintä on kuitenkin, että se halu kumpuaa oikeasti sun sisältä eikä ole kenenkään ulkopuolisen asettama. Jos se oma halu ei ole yhtä kova kuin ulkopuolelta annettu tavoite, niin tekeminen voi tuntua vastenmieliseltä ja se taas aiheuttaa motivaatio-ongelmia.

Kerroinkin jokunen postaus sitten tehneeni itselleni vuodeksi 2014 tavoitelistan, jonka sitten olen myöhemmin kaikilta osilta täyttänyt. Tämä tavoitelista perustuu juurikin näihin omien halujen ylläkirjaamiseen. Mä oon sellainen listaajatyyppi, että mun täytyy kirjoittaa kaikki alas, jotta saan ne jäsenneltyä paremmin päähäni. Listaamalla kaikki haluni ne iskostuivat samalla vahvasti ajatuksiini ja olen edennyt jatkuvasti kohti jokaista tavoitettani huomaamattani. Mä uskonkin siihen, että kaiken saa mitä tosissaan haluaa ja en ole vielä ollut tähän mennessä väärässä 😉 Eli vastaus postauksen otsikkoon on, että kaiken mitä sä tosissaan haluat.

20150131_090454[1]
Päivän vitamiinit ja hivenaineet jaoteltuna monen kiireisen aamun varalle, koska mä haluan muistaa ottaa ne joka päivä
20150131_090935[1]
Viikonloppuiseen aamupuuroon on heitetty proteiinit sekaan paremman imeytyvyyden vuoksi, jotta pääsen nopeammin aamulla treenaamaan enkä joudu skippaamaan tai siirtämään treenejä myöhemmäksi liian täyden mahan takia

Siinä vähän ajatuksia mitä oon käynyt läpi tässä lähiaikoina 🙂 Musta on jotenkin hauskaa, että monet eivät edes pidä bikiniä fitnesstä urheilulajina, mutta silti siinäkin joutuu ajattelemaan niin kuin urheilija. Ollaan vertailtu ajatuksiamme painonnostossa kisaavan puolisoni kanssa ja meillä molemmilla on aivan samanlainen ajatusmaailma oman lajinsa suhteen. Kumpikaan ei ole päiväkään ajattelematta mitään lajiin liittyvää, molemmat suunnittelevat heti ekana herättyään päivän tulevaa treeniä ja kertailevat päässään illalla ennen nukkumaan menoa vielä seuraavan päivän juttuja. Ei ole päivääkään siis, jolloin en miettisi miten voisin olla parempi ja miten voisin kehittyä tässä eri osa-alueilla.

Sitten toiseen aiheeseen. Mun kaverini on lähdössä lacrossen u19-maajoukkueen kanssa tulevana kisana MM-kisoihin Edinburgiin. Joukkue hakee matka-avustusta ensimmäistä MM-kisaansa varten hyviätekoja.fi-sivustolta ja tänään 31.1 on VIIMEINEN päivä äänestää. Kisa on erittäin tiukka ja toivon todella koko sydämestäni näiden tyttöjen saavan. Tee siis päivän hyvä teko ja käy klikkaamassa tytöt voittoon. KÄY ÄÄNESTÄMÄSSÄ TÄÄLTÄ! Äänestäminen ei vie kuin sekuntin eikä se julkaise mitään puolestasi. Voit antaa yhteensä kaksi ääntä (toinen FB-tilitä ja toinen Twitter-tililtä). Kiitos jo etukäteen <3 Äänystys on päättynyt, kiitos kaikille äänestäneille!

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

Dreams coming true! – Pitkän sarjan voitto ja MM-edustuspaikka

Jkl 2014-1390 (1)Huii, en oikein tiedä mistä aloittaisin. Aloitetaan vaikka siitä, että haluan kiittää miljoonasti kaikista onnitteluista ja tsempeistä. Ne merkitsevät paljon mulle ja oon tihrustanut useaan otteeseen onnenkyyneleitä niitä lukiessani. Kisojen jälkeen mun some tosiaan ihan räjähti käsiin 😀 Tarkoitus on kaikille vielä vastata, menee vain pieni hetki 😀 Tuota noin, otsikosta tulikin varmaan selväksi miten mulla kisoissa kävi. Tänne siis napsahti bikinin +170 cm -pituussarjan voitto  (eli takuuvarma paikka SM-kisohin) ja siihen päälle vielä edustuspaikka junioreiden ja mastersien MM -kisoihin Meksikoon. Ja jollei ihan helpolla päästäisi, niin saan osallistua vielä Nordic Fitness Expossa lauantaina Nicole Wilkins -kutsukisaan, jonne olen totta kai menossa. Upeita mahdollisuuksia kaikki. Melkoinen syksy on siis luvassa, mutta nöyrästi on mentävä eteenpäin.

smkjade3

Suuntasimme perjantaina kimppakyydillä kisatoverini Eerikan kanssa Jyväskylään ja siellä suoraan rekisteröintiin. Rekisteröinti oli todella jännittävä tilaisuus, koska paikalla oli paljon yliruskeita rasvattomia kisaajia ja sitä alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään, että sitä ollaan menossa kisaamaan.

Rekisteröinnin jälkeen siirryimme avopuolisoni Kallen kanssa todella kivaan Sokos Hotel Paviljonkiin, joka sijaitsi aivan kisapaikan kulmilla. Kamat leviäksi, omat tummat lakanat sänkyyn ja odottelemaan valkun saapumista. Olen todella kiitollinen siitä, miten Anna kävi tarkastamassa kaikkien tiimiläisten värit ja kunnon molempina päivinä. Perjantaina todettiin värin olevan vielä liian vaalea, vaikka sitä oli maalailltu jo useampi kerros ja iltapalaksi sain maalata vielä lisää ProTania kroppaan. Väriähän mulla upposi sen verran monta kerrosta, että vaihdoimme lauantaina Protanin JanTanaan. Nyt sitten on molemmat kisavärit testattu 😀

smkjadeJkl 2014-1076 – KopioPerjantaina jännitin aina välillä tulevaa kisaa, mutta nukuin yöni silti todella rauhallisesti. Hotellin sänky oli sen verran hyvä, että pää painui tyynyyn värin levityksen jälkeen hieman ennen puoltayötä, mutta aamulla heräsin itsekseni siinä puoliseitsemän aikaan. Mua ei jostain syystä nukuttanut enää ja pyöriskelin siinä ysiin asti sängyssä, jolloin uskalsin jo herättää kumppanini unesta 😀 Siihen asti viestittelin Eerikan kanssa omista fiiliksistä ja vähän taas rentouduin kun pääsi vaihtamaan ajatuksia toisen samassa tilanteessa olevan kanssa. Menimme Kallen kanssa ysin jälkeen yhdessä aamupalalle, jonka jälkeen kävimme vilkaisemassa kisapaikan, ostimme liput kahdelle kaverilleni ja palasimme takaisin hotelliin odottelemaan kampaajan, jonka oli määrä tulla siinä kello 11 jälkeen, saapumista.

Mun kisalookin loihti ihana Vilma Junk ja koin sen olevan erittäin onnistunut kaikinpuolin. Hiustenväri oli ihan täydellinen (puhumattakaan kampauksesta) ja meikki todella todella hyvä. Kisaväri onnistui myös hyvin ja se oli todella tasainen ja lisäksi halutun sävyinen. Olin itsekin siis hyvin tyytyväinen kokonaisuuteen. Kaikki se aika, mikä olen käyttänyt Body Gallerian ja pro-kisojen analysointiin ei siis mennyt todellakaan hukkaan 😀

smkjade4
Kuva: Jonne Kunnari

800_3188Meikin ja kampauksen jälkeen Anna tuli toistamiseen tarkastamaan värin ja siinä kohtaan totesimme, että nyt täytyy alka maalaamaan JanTanalla, kun iho ei vaan millään muutu tummemmaksi. Anna levitti mulle muutaman kerroksen ja sitten mun pohjoisesta Jyväskylään kisoja katsomaan saapunut siskoni levitti loput. Välissä vielä tiimikaverini Sanna tuli vertaamaan omaa väriään, joten jo yhden päivän aikana tuli nakuiltua ihmisten edessä enemmän kuin varmaan yhteensä koko aikuisiälläni 😀 Mua aina ujostuttaa olla alasti muiden kuin oman kumppanini edessä enkä sitä vapaaehtoisesti yleensä tee, mutta eipä siinä paljon vaihtoehtoja ollut 😀

Siirryimme kolmen jälkeen kisapaikalle, jossa moikkasin nopeasti Fitmaxin Jannen, poikaystävän, parit kaverit sekä vanhemmat. En pystynyt kauheasti siinä jännityksessä vaihtamaan mitään kuulumisia, koska mua jännitti tuleva kisa niin paljon. En oikein tiedä edes mitä jännitin, kun en oikeastaan ajatellut sijoitustani, vaan ehkä eniten sitä kuinka uutta kaikki oli. Kisapäivän kulku oli jotain ihan vierasta. Mitä tehdään ja milloin? Millainen tunnelma takahuoneessa on? Miltä muut kisaajat näyttävät ja niin edelleen. Olisin saanut syödä koko päivän, mutta en saanut kurkustani oikein mitään alas.

800_3187Onneksi tunnelma takahuoneessa oli pääasiassa hyvin rento. Omien tiimikavereiden lisäksi vaihdoin ajatuksia pääasiassa ihanan Linda Manuellan kanssa, johon olin tutustunut jo rekisteröinnissä, Essi Vasankarin kanssa sekä täällä Fitfashionilla bloggaavan Eveliina Rauhasalon kanssa unohtamatta preppikaveriani Eerikaa. Kaikki nämä tyypit olivat juuri niin ihania tyyppejä kuin oletinkin heidän juttuja lukiessaan olevan ja juttu luisti takahuoneessa.

Takahuoneessa kaikki tapahtuikin sitten niin nopeasti. Ensin oli eliminaatio, jossa kisaajamäärä tiputettiin viiteentoista. Olin eliminaatiossa todella jännittynyt, kaikki lihakset vaan nykivät lavalla ja hiki oli todella kova. Tuntui, että irvistin todella epäaitoaa hymyä, kun huulet kuivuivat kiinni ikeniin. Joka paikkaa särki, varsinkin sääriä ja yritin vaihtaa asentoa aina välillä. Takahuoneeseen päästessäni en enää edes miettinyt olinko tippumassa kilpailusta, sillä fiilis oli todella väsähtänyt. Tietysti toivoin pääseväni jatkoon, mutta siinä kohtaan piti vain mennä hypen mukana.

800_3222 (1)Selvisin alkukilpailuun ja olin siitä todella iloinen. Mikään ei minulle ollut nimittäin itsestäänselvää. Olin jo kerran käynyt lavalla ja tiesin nyt edes vähän miltä siellä tuntuu olla. Yritin korjata varsinaisessa kilpailussa juttuja, jotka jäivät kaivelemaan eliminaatiossa. Lavalla sai olla hyvin pitkän aikaa, kun vertailut vedettiin viidentoista tytön kanssa läpi. Pääsin ensimmäiseen vertailuun upeiden tyttöjen kanssa ja siinä kohtaan mulle tuli sellainen fiilis, että pääsen ehkäpä myös finaaliin! Iik, toivottavasti pääsen. Yritin nauttia lavallaolosta mahdollisimman paljon ja imeä siitä kaiken irti. Kuuntelin kannustusjoukkojen tsemppihuutoja ja imin niistä energiaa itseeni. Musta tosin tuntui, että ne kannustusjoukot jännittivät kisaa paljon enemmän kuin mä ainakin ilmeistä päätellen 😀 Itsehän en siinä kohtaan enää voinut tehdä mitään kuin hymyillä ja yrittää näyttää nätiltä.

NFE Bikini-196
Eerika lopettamassa T-kävelyään. Taustalla minä ja Essi Vasankari.

Varsinaisen kisan jälkeen iloitsin bäkkärillä tiimikavereideni pääsyä finaaliin ja aloin itse jännittämään pääsenkö tekemään oman T-kävelyni. No pääsinhän minä ja hitto, että jännitti. Olinhan mä sitä harjoitellut, mutta en osannut sitä tehdä sitä vaikka unissani. Väitin niin kyllä lavatoimitsijalle vitsillä, mutta eihän se missään nimessä mennyt niin kuin Strömsössä 😀 Musiikki oli laimea eikä siinä ollut mitään fiilistä. Horjahdin heti ensimmäisessä etuasennossani ja siinä meni pasmat sekaisin. Olisin voinut käyttää kävelyyn enemmän aikaa, mutta minkäs teet sen jälkikäteen huomatessa. Mulla jäi omasta T-kävelystäni epäonnistunut fiilis, mutta iloitsin silti että pääsisin varmasti SM-kisoihin Lahteen jokatapauksessa.

800_3221Palkintojen jaossa mua ei enää jännittänyt tuleva sijoitukseni, sillä olin vaan todella tyytyväinen päästyäni finaaliin. Takaraivossa kolkutteli ei-niin-hyvä T-kävely, joten en edes osannut odottaa mitään tiettyä sijoitusta. Tietysti toivoin, ettei nimeäni sanota liian aikaisin. Nimiä tuli ja meni, mutta omaa ei kuulunut. Jossain välissä kurkkasin vasemmalle puolelleni ja huomasin preppikaverini Eerika Heinisen seisovan siinä rinnallani enää. Mun piti oikein kurkata, että ollaanko me siinä tosiaan kahdestaan ja kyllä oltiin! Mä ja Eerika kahdestaan, ihan huippua! Mulla oli hyvä fiilis. Olisi ollut sama kumpi voittaa, sillä olisin osannut olla myös ihanan Eerikan puolesta onnellinen, kävi miten kävi. Mietin vain, että vitsit kuinka kiva ja hyväntuulinen ravintolaillallinen meillä on edessä 😀

Jkl 2014-1457Kisat kyllä tosiaan menivät yli odotusten ja voiton jälkeinen hämmennys oli suuri. Siis mitä hittoa, voitinko mä oikeesti? Siinä vaiheessa olin jo tosin niin väsähtänyt, etten sitä oikein ymmärtänyt, vaikka puhelimeen paukkui luvattomaan tahtia onnitteluviestejä. Mulle kisa oli vielä oikeastaan kesken, koska yleisen sarjan jälkeen lavalle kutsuttiin vielä kaikkien luokkien parhaiten menestyneet juniorit MM-karsintaa varten ja sitähän mä jännitin eniten. Voin nyt suoraan myöntää, että heti siitä asti kuin kuulin MM-karsinnasta, niin olen asettanut sen koko kauden salaiseksi päätavoitteekseni. Tai oikeastaan päätavoite on huono sana. Enemmänkin päähaaveeksi, sillä en uskaltanut itsekään uskoa täysillä siihen. Halusin tehdä vain parhaani ja katsoa mihin se riittää. Ja se riitti. Me lähdetään Eve Heikkisen kanssa Meksikoon alle kolmen viikon päästä!!!!!

Jkl 2014-1465Jkl 2014-1468

10534641_591694007609475_8756512128255789144_n
Mä ja ihana Eve

Sellainen epäjäsennelty kisarapsa tällä kertaa. Tässä on tapahtunut muutamassa päivässä vaan niin paljon ja olen vieläkin aivan pyörällä päästäni ja ajatuksia tuntuu olevan tosi vaikeaa saada kasaan. Olin kisan jälkeen muutaman päivän ihan poikki, kroppa vaan huutaa väsymystä, mutta tänään se on palauteltu takaisin raiteilleen ja motivaatio on huipussaan. Pinkaisin tänään aamulenkille hymyssä suin ja odotan jo päivän salitreeniä innolla. Ai että fitnesslaiffi maistuu nyt hyvältä!

Kiitos puolisolleni Kallelle, perheelle, ystävilleni ja tiimikavereilleni. Olette olleet korvaamattomia <3

Kiitos valmennukselle eli Anna Virmajoelle ja Marjo Krishille. Se tuki ja tietotaito mikä teillä on, on jotain ihan ylivoimaista. Olette jaksaneet tsempata ja kannustaa mua vaikeina hetkinä ja se on merkinnyt paljon.

Kiitos Fitmax Nutriton.  Kaikki se tuki ja terapia sekä tietysti mahtavat lisäravinteet.

Kiitos Gym2000 loistavista treenipuitteista ja hyvästä yhteishengestä

Kiitos Soul Sisters kaikesta kisoihin liittyvästä kauneudenhoidosta. Ilman teitä lookki ei olisi ollut missään nimessä niin hyvä kuin se oli nyt.

Kiitos Hiusmuotoilua Tunteella ja Maarit kisatukasta, se on vaan niin täydellinen.

Kiitos Alldex Oy taloudellisesta tuesta. On uskomatonta miten on olemassa firmoja, jotka välittävät urheilijoista näin.