Olisiko aika hellittää hieman?

Tällä viikolla alkoi ketuttamaan maailman asiat tavallista enemmän eikä mua huvittanut mennä salille, vaikka normaalisti odotan salitreeniä kuin kuuta nousevaa. Ruoka ei myöskään maistunut samaan tapaan kuin tavallisesti (eli todella hyvin) ja vähän saatoin itkuakin tirauttaa muutamasta turhasta asiasta. Pienen pohtimisen jälkeen jouduin toteamaan itselleni, että nyt on aika hellittää hieman. Ottaa vähän happea ja tehdä aivan muita asioita kuin teen normaalisti. Voisin pitää samalla lepoviikon salitreenistä. Cheerleadingissä tietysti käyn, koska EM-kisat lähestyvät tuota pikaa, mutta kaiken muun ylimääräisen jätän nyt hetkeksi pois. Se hetki voi olla muutaman päivän tai viikon. Jopa useamman. Sitä en kyllä usko. Yleensä tällaiset olotilat menevät noin viikossa ohi. Tärkeää on vaan tunnustella omaa kroppaa ja varsinkin pääkoppaa.

Ihan totaalisesta treenaamattomuudesta ei kohdallani voida nyt puhua, mutta välillä on hyvä pitää edes jonkinlaista hengähdystaukoa kiivaasta elämäntahdista. Yleensä aloitan treenin rasittavuuden minimoinnilla. Fitness-kisoihin valmistavilla kilpailukausilla olen pitänyt kevyitä viikkoja säännöllisemmin kuin nyt ja silloin olen käynyt salilla noin kolmesti hieman pumppailemassa ja tehnyt hieman kevyttä aerobista päälle. Kehityskaudella en ole rytmittänyt kevyitä viikkoja yhtä tarkasti, vaan kuunnellut kroppaa ja sen lähettämiä signaaleja. Välillä on kevennetty salitreenin raskautta ja välillä on taas pidetty pidennettyjä viikonloppuja. Tapoja on monia erilaisiin tilanteisiin.

13288525_10208807367528928_1758466560_o13282350_10208807158803710_1695130864_o

Mitä sitten olen nyt tehnyt, kun en ole kuluttanut aikaani treenaamalla? Olen nukkunut enemmän päikkäreitä, lukenut vähän, silitellyt paljon kissoja ja kävin eilen jopa shoppailemassa. En muistanut kuinka terapeuttista shoppailu voi parhaimmillaan olla! Ainakin silloin jos löytää täydelliset farkut 😉 Suuntasin suoraan lemppariliikkeisiini ja kyselin tutuilta myyjiltä heti suositukset, ettei tarvitse turhaan änkeä mulle vääränmallisia vaatteita päälle ja kirota sen takia omaa hankalanmallista kroppaa.

Hengähdystauko niin sanotusti kaikesta auttaa mua saamaan fokuksen kasaan ja innostumaan taas niistä samoista asioista, joista olen jaksanut intoilla vuodesta toiseen. Seuraavaksi ajattelin muuten ottaa kunnon päikkärit kissat kainalossa (kyllä, mä oon #crazycatlady) ja tehdä herkullista iltapalaa. Höllää säkin välillä <3

Edellinen juttuni: Kilpaileminen on urheilun suola

Postauksen kuvat: Siiri Saarela

Miten paluu arkeen on sujunut?

20141012_134406[1]

20141012_134429[1]

20141004_051708[1]

Nyt kaksi viikkoa kisojen jälkeen tuntuu, että homma on vasta alkanut rullaamaan. Ensimmäisen viikon kisojen jälkeen pidin vain täyttä huilia, kun toiset kävivät jo iloisesti salilla pumppailemassa. Hieman kateellisena seurasin sitä touhua, mutta en mä tosiasiassa olisi edes jaksanut edes treenata. Mun kroppani oli ihan poikki tästä kaikesta kisahöykytyksestä, joten lepo tuli enemmän kuin tarpeeseen. Muutamia kevyitä aerobisia sain tehdä, mutta en muuta. Käytiin kisojen jälkeen tiistaina kuvaamassa materiaalia mun lisäravinnesponsorilleni Fitmaxille. Siinä kohtaa ymmärsin vasta ensimmäistä kertaa kuinka väsynyt olin. Kuvailtiin jotain ihan peruspunttijuttuja ja jouduin koko ajan lepäilemään, koska olin yksinkertaisesti vaan niin väsähtänyt! Kisakireä kroppa imaisi myös muutamassa päivässä aimoannoksen nesteitä ja olinkin todella yllättynyt kuinka paljon se kunto voi muuttua kisoista. Viime viikon lopussa painoa oli kertynyt hieman vajaa 4 kiloa lisää (melkein mun offipainon verran) ja sitä ei ollut kiva katsella. Olin ehkä myös hieman järkyttynyt, sillä mun mahani ei ollut näyttänyt siltä edes ennen dieettiä. Tämän viikon alussa aloitettu treenailu on onneksi saanut taas nesteet liikkeelle ja paino humpsahti alas parilla kilolla ja nyt olo on paljon normaalimpi 🙂 Kyllä tää offi-laiffi maistuu oikein hyvältä 😉

PhotoGrid_1414231437390[1]
Tuoretta kuvaa tämän aamun kunnosta!
20141016_215552[1]20141017_145439[1]

Aloitin viikon mun lempparitreenilläni eli selän ja rinnan runttauksella. Siihen päälle tein vielä vatsat oikein itseäni kiduttaen ja ai että tuntui hyvältä. Ja superkipeältä pari kolme päivää vielä sen jälkeenkin 😀 Seuraavana päivänä hoitelin etureidet ja pohkeet tilttiin. Torstaina sitten olo olikin juuri sen mukainen, että oli saatu kohdistettua treeni juuri sinne kuin pitikin. Mentiin torstai-illalla cheerleadingissä tekemään yksi extratreeni sitä vaativalle nostolle ja olin siellä niin jumissa, että kuvittelin mun rintalihaksen repeävän jos vähänkään heilautan kättä 😀 Hyvän lämmittelyn jälkeen saatiin siitäkin ihan toimiva. Mä en ole täällä siitä juuri puhunut, mutta mä oon tosiaan treenannut kilpacheerleadingiä edelleen koko tämän bikini fitness-ajan. Mietiskelin tuossa yhdessä vaiheessa tosiaan pitäisikö mun luopua siitä, mutta mä en halunnut millään enkä sitä sitten tehnyt. Kauhean helppoa ei ole treenimäärien vuoksi yhdistää noita kahta lajia, mutta siitä näköjään selviää! Varsinkin dieetin lopussa mulla oli melkein joka päivä kolme treeniä päivässä ja se jokin alkoi jo tuntumaan… Mutta tässä sitä ollaan vielä elossa ja menossa kisaamaan cheerin SM-karsintoihin 8.11! 🙂 Tämä kausi jää tosin viimeiseksi, sillä en koe, että minulla on joukkueelle enää mitään annettavaa.

20141001_125248[1]

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Fiilikset ovat siis alkaneeseen kehityskauteen erittäin hyvät ja odottavaiset. Paljon on kehitettävää, mutta onneksi on myös aikaa kehittää niitä 😉 On muuten ihana treenata, kun on kunnolla energiaa! Mistä te lukijat muuten toivoisitte mun kirjoittelevan? Joitakin toiveita olen jo saanut, mutta lisää kaivattaisiin 🙂

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM