Miten paluu arkeen on sujunut?

20141012_134406[1]

20141012_134429[1]

20141004_051708[1]

Nyt kaksi viikkoa kisojen jälkeen tuntuu, että homma on vasta alkanut rullaamaan. Ensimmäisen viikon kisojen jälkeen pidin vain täyttä huilia, kun toiset kävivät jo iloisesti salilla pumppailemassa. Hieman kateellisena seurasin sitä touhua, mutta en mä tosiasiassa olisi edes jaksanut edes treenata. Mun kroppani oli ihan poikki tästä kaikesta kisahöykytyksestä, joten lepo tuli enemmän kuin tarpeeseen. Muutamia kevyitä aerobisia sain tehdä, mutta en muuta. Käytiin kisojen jälkeen tiistaina kuvaamassa materiaalia mun lisäravinnesponsorilleni Fitmaxille. Siinä kohtaa ymmärsin vasta ensimmäistä kertaa kuinka väsynyt olin. Kuvailtiin jotain ihan peruspunttijuttuja ja jouduin koko ajan lepäilemään, koska olin yksinkertaisesti vaan niin väsähtänyt! Kisakireä kroppa imaisi myös muutamassa päivässä aimoannoksen nesteitä ja olinkin todella yllättynyt kuinka paljon se kunto voi muuttua kisoista. Viime viikon lopussa painoa oli kertynyt hieman vajaa 4 kiloa lisää (melkein mun offipainon verran) ja sitä ei ollut kiva katsella. Olin ehkä myös hieman järkyttynyt, sillä mun mahani ei ollut näyttänyt siltä edes ennen dieettiä. Tämän viikon alussa aloitettu treenailu on onneksi saanut taas nesteet liikkeelle ja paino humpsahti alas parilla kilolla ja nyt olo on paljon normaalimpi 🙂 Kyllä tää offi-laiffi maistuu oikein hyvältä 😉

PhotoGrid_1414231437390[1]
Tuoretta kuvaa tämän aamun kunnosta!
20141016_215552[1]20141017_145439[1]

Aloitin viikon mun lempparitreenilläni eli selän ja rinnan runttauksella. Siihen päälle tein vielä vatsat oikein itseäni kiduttaen ja ai että tuntui hyvältä. Ja superkipeältä pari kolme päivää vielä sen jälkeenkin 😀 Seuraavana päivänä hoitelin etureidet ja pohkeet tilttiin. Torstaina sitten olo olikin juuri sen mukainen, että oli saatu kohdistettua treeni juuri sinne kuin pitikin. Mentiin torstai-illalla cheerleadingissä tekemään yksi extratreeni sitä vaativalle nostolle ja olin siellä niin jumissa, että kuvittelin mun rintalihaksen repeävän jos vähänkään heilautan kättä 😀 Hyvän lämmittelyn jälkeen saatiin siitäkin ihan toimiva. Mä en ole täällä siitä juuri puhunut, mutta mä oon tosiaan treenannut kilpacheerleadingiä edelleen koko tämän bikini fitness-ajan. Mietiskelin tuossa yhdessä vaiheessa tosiaan pitäisikö mun luopua siitä, mutta mä en halunnut millään enkä sitä sitten tehnyt. Kauhean helppoa ei ole treenimäärien vuoksi yhdistää noita kahta lajia, mutta siitä näköjään selviää! Varsinkin dieetin lopussa mulla oli melkein joka päivä kolme treeniä päivässä ja se jokin alkoi jo tuntumaan… Mutta tässä sitä ollaan vielä elossa ja menossa kisaamaan cheerin SM-karsintoihin 8.11! 🙂 Tämä kausi jää tosin viimeiseksi, sillä en koe, että minulla on joukkueelle enää mitään annettavaa.

20141001_125248[1]

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Fiilikset ovat siis alkaneeseen kehityskauteen erittäin hyvät ja odottavaiset. Paljon on kehitettävää, mutta onneksi on myös aikaa kehittää niitä 😉 On muuten ihana treenata, kun on kunnolla energiaa! Mistä te lukijat muuten toivoisitte mun kirjoittelevan? Joitakin toiveita olen jo saanut, mutta lisää kaivattaisiin 🙂

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

Pieni sana onnellisuudesta ja Fitmax-tiimipäivä

Täälläpä porskutellaan kovaa eteenpäin ja eletään elämänsä kevättä! Mulla on nyt jotenkin tosi hyvä olla ja oon onnellinen. Mun työharkkapaikka on ihan huippu, treenit kulkee hyvin, ruoka maistuu ja kroppa miellyttää silmää. Kaikkeen tähän taitaa olla syy: mä oon motivoitunut olemaan onnellinen. Kehonrakennus ja Fitness-blogin upea Laura Pukkila kirjoitti juuri omassa blogissaan Jutta Gustafsbergin luennosta ja sen yhdestä aiheesta eli asenteesta ja asioihin suhtautumisesta. Jutta oli verrannut itseään radiotaajuuksiin. Eli jos virität radiotaajuutesi Iskelmälle, kuulet pelkästään Iskelmää. Et siis Voicea tai Rockia. ”Jos välität itsestäsi positiivista energiaa, olet myös vastaanottavaisempi sille” on suora lainaus Lauran blogista. Jutta ja Laura ovat oikeassa, tyytyväisyys tarttuu kun sitä avoimin mielin odottelee saapuvan. Mun yhdellä kaverillani on tatuoituna teksti ”choose to be happy”. Mä oon monta kertaa aikaisemminkin mietiskellyt sen sanomaa ja todennut, että onni on tässä ja nyt. Onni ei tule viiden vuoden päästä ”sitku”-asenteella, vaan sen voi rakentaa tähän hetkeen muuttamalla asennettaan vastaanottavaisemmaksi. Ollaan onnellisia NYT!

20140329_084635[1]Kello on 7 ja mä oon ihan rättiväsy

Noin, taas meinasi käydä hassusti 😀 Mun alkuperäinen ajatus oli kirjoittaa pelkästään lauantaisesta Fitmax Nutritionin tiimipäivästä, mutta kuinkas sitten kävikään. Eli siihen tiimipäivään. Lähdin lauantaina kukonlaulun aikaan (eli klo 7) junalla kohti Keravan Power Centeriä. Mun Tomi Rehellin kuvausvuoro oli vasta 11.40, mutta en olisi ehtinyt myöhemmällä junalla kuvaukseen niin, ettei olisi tarvinnut juosta asemalta salille, joten valitsin oman mielenrauhani vuoksi aikaisemman junan. Ja eihän sitä tiedä vaikka veturi olisi taas irtisanonut itsensä niin kuin viime kerralla!! Kaikkeen kannattaa aina varautua.

Saavuin salille hieman ennen kymmentä ja kuvaukset eivät olleet käynnistyneet. Mulla oli siis siinä aamusella pari tuntia mukavaa aikaa laitella rauhassa hiuksia ja kuvausmeikkejä. Sain itseni valmiiksi suht nopeasti ja pääsin siinä ennen omaa vuoroani jutskailemaan hieman tämän kevään biksukisaajan ja team Fitmaxin jäsenen Nina Salokorven kanssa (tunnetaan myös DJ Nina Cristalina, blogit löydät täältä ja täältä) hänen mietteistään koskien kisoja. Mä kuuntelin siinä silmät ymmyrskäisenä (näyttäen muuten varmaan ihan idiootilta) mitä Ninalla oli asiaa. Siinä Ninaa kuunnellessani mulle iski päälle pieni jännitys omista tulevista kisoistani. Mä oon alle puolen vuoden päästä samassa tilanteessa, iiks! Onnea muuten Ninalle kisoihin, näytät upealta! 

20140328_194753[1]Kuvausvaatteiden suunnittelua… Pistänkö päälleni mustaa vai mustaa? Minkäs sille voi kun ei omista kaiken maailman värisiä treenihousuja (Fitmax-paita piti tietysti olla päällä).

Kisoista puheen ollen, Fitness Classic lähestyy! Alkuperäisenä ajatuksena oli mennä vain sunnuntaina katsomaan yleiset sarjat fitnessistä, body fitnessistä ja bikini fitnessistä, mutta nyt kävi ilmi, että pääsen paikalle sittenkin molempina päivinä. Jee! Ilo on suuri, sillä olen alunperin haaveillutkin pääseväni näkemään tämän kevään bikinijunnut. Junnut ovat lähellä sydäntä, sillä olen itsekin tämän vuoden vielä junnuikäinen, mutta syksyn kisoissa ei järjestetä junnuille omaa kisaa ja kisaan siis suoraan yleisessä sarjassa. Junnuissa kisaa muutenkin paljon mielenkiintoisia nimiä, esimerkiksi Laura Jyrinki, Janni Hussi ja samaan Fitmaxin sponssitiimiini kuuluva Pauliina Karttunen. En olisi ajatellut näin, mutta mua on alkanut kiinnostamaan enemmänkin myös nuo miesten sarjat. Varsinkin kun näin Fitmaxin tiimipäivillä 19-vuotiaan Paulus Haverisen, joka kisaa parin viikon päästä Kultsalla nuorten CBB:ssä. Siinä on jumankauta nuori jätkä huikeessa kunnossa! Isot tsempit Paulukselle viimeisiin viikkoihin!!

Noin ja takaisin itse kuvauksiin. Vaikka oonkin jonkun verran ollut kameran edessä, mua jännitti jostain syystä ihan järkyttävästi Tomi Rehellin kuvaus. Sanoinkin siitä Tomille ja hän heitti siihen, että häntä jännittää myös ja tämä on hänen eka kertansa 😀 No ei mennyt aivan helpolla tuo heitto läpi, mutta se rentoutti mut hyvin. Otettiin Tomin kanssa muutamia poseerauskuvia ja pari treenikuvaa. Treenikuvissa tehtiin askelkyykkyjä ja ylätaljaa. Huomasin heti Tomin olevan todella taitava kuvaaja, sillä kuvia ei tarvinut räpsiä paljoa, vaan sieltä löytyi heti hyvännäköiset asennot ja ilmeet kuvista. Näin siinä nopeasti kameran näytöltä muutamia kuvia ja pakko mainita että tuli varsin hyviä! En malta odottaa näkeväni lopulliset otokset.

20140329_213707[1]Käytiin me siinä päivän mittaan myös käymässä Fitmaxin varastolla. Kattokaas mitä mun mukaan lähti: Questbareja!!

Tomin kuvausvuoron jälkeen siirryttiin Fitmaxin oman kuvaajan, Samuli Laineen kuvattavaksi. Samulin kanssa kuvattiin paljon erilaisia treenikuvia. Saatiin siihen kuvaukseen mahtumaan niin hauiskääntöä, jalkaprässiä, suorinjaloin maastavetoa kuin rintaprässiäkin. Vaikka tein nuo kaikki liikkeet pienillä painoilla, olin kuvaukset jälkeen ihan puhki.

Mun päivä päättyi periaatteessa tuohon, mutta jäin Power Centerille hengailemaan (olin ostanut niin myöhäisen bussilipun takaisin Turkuun). Onneksi jäin! Tapasin kaikki paikalle päässeet sponssitiimini jäsenet ja oli erittäin mukava jutella heidän kanssaan. Musta on tosi mukavaa, ettei meidän tiimissämme ole pelkästään kehonrakennus- ja fitnessharrastajia, vaan lajikirjo on suhteellisen laaja. Paikalla oli CBB-miesten, body- ja bikini-tyttöjen lisäksi brasilian jiujiutsun edustajia sekä jenkkifutiksen pelaaja/voimannostaja. Ja enhän minä itsekään edusta pelkästään bikiniä, sillä cheerleading kulkee edelleen vahvasti rinnalla!

Päivä oli kaikinpuolin erittäin mukava. Nautin suuresti samanhenkisten ihmisten seurasta, sillä harvemmin sitä tulee täällä kotiseudulla puheltua muiden kuin oman poikaystävänsä kanssa näistä asioista. Toivottavasti jatkossa tulee lisää näitä tiimipäiviä 😉 Ensi viikolla on muuten taas kisatiimini tiimipäivät, joten pääsee taas tapaamaan näitä ihania leidejä ja sitä seuraavana viikonloppuna onkin jo Fitness Classic!

Hyvää viikonalkua kaikille!!