Entistä vahvempi – tuntojen purkamista kisojen jälkeisestä ajasta

1T7A8304
Kuva: Tomi Takamaa

Tsau kaikki lukijat! Onko teitä täällä enää ketään kun kirjottelen niin harvoin, että välillä oikein hävettää? 😀 Mulle tulee usein työaikana kaikkia kivoja postausideoita mieleen, mistä voisin blogiin kirjoitella, mutta sitten työpäivän ja salin jälkeen oon niin naatti etten jaksa vaivautua koneelle. Sitten mä olen maailman surkein ottamaan itsestäni kuvia (koska blogia on paljon kivempi selailla, kun siinä on jotain visuaalista materiaalia). Dieetillä sitä jaksoi välillä jonkun posetreenien yhteydessä tehdä, mutta nyt ei senkään vertaa. Tai jos jokusen foton napsii, niin ne katoavat puhelimesta aika nopsaan verukkeella ”hyi näytän rumalta, pois” tai ”kivat silmäpussit, pois”. Kyllä te nämä tiedätte 😀

Voisin hieman kertoa tarkemmin mun tästä dieetin jälkeisestä ajasta, sillä se ei ole ollut mikään piece of cake mulle. Osalla kisaajista reverse diet on mennyt kuin vettä vain, mutta mä en ole kuulunut tähän kastiin. Mä haluan olla teille rehellinen ja kertoa omista kokemuksistani lajin parissa, myös niistä negatiivisista. Sain valmennukselta luvan syödä kisojen jälkeen pari päivää vapaasti ennen kuin jatketaan palautteluruokavaliolla. Kevyenä sivuhuomautuksena kaikille dieettaajille: älkää syökö heti tiukan dieetin jälkeen tulisella salsakastikkeella kuorrutettuja tacoja 😀 Mulla oli niiden jälkeen elämäni ensimmäinen närästys ja se kesti kolme päivää. Ihan karmeeta 😀

Ja noin, takaisin asiaan. Heti dieetin jälkeen palautteluruokiksella mieliteot olivat ihan valtavat ja nälkä sitäkin suurempi, kun oltiin menty sen verran alhaisilla kaloreilla pitkään. Siitä voi arvata miten kävi, vaikka söinkin työpäivänä millilleen ohjeiden mukaan. Illalla saatoin päättää, että maistan nälissäni yhden kaappiin jääneen keksin ja hupsista, siinä menikin koko hemmetin keksipaketti. Alkuun mua harmitti ihan julmetusti, ettei mulla olekaan niin vahva itsekuri, että olisin voinut olla syömättä yhtään ylimääräistä. Sitten mua alkoi jotenkin ihan hirmuisesti hävettämään se, että olen heikko, enkä pystynyt pysymään annetuissa ohjeissa. Muut kisaajat on niin hienosti pysytelleet reversessään, mutta mä en ole pystynyt siihen. Mikä mussa on vikana?

1T7A8184
Kuva: Tomi Takamaa

Keräsin painoa ensimmäisen kahden viikon aikana vajaa neljä kiloa kisapainoon lisää. Sinänsä se ei ole niin paha luku kilomäärällisesti, mutta sen olisi ehdottomasti voinut ottaa hitaammallakin tahdilla. Nyt viisi viikkoa kisojen jälkeen olen pysytellyt tuossa samaisessa painossa ja olen aika ylpeä itsestäni. Tai tarkemmin sanottuna ylpeä siitä, miten sain pääni mukaan tähän juttuun. Ruokaakin on tullut jatkuvasti hippasen lisää ja aerobisia vähennetty pikkuhiljaa. Kropan aineenvaihdunta on selvästi saatu sysättyä käyntiin, koska olen nyt viimeiset viikot hionnut kuin pieni sika 😀

Alun hankaluuksien jälkeen mä pääsin takaisin uomiin niinkin helpolla tavalla kuin puhumalla siitä mistä musta tuntuu. Pari viikkoa kisojen jälkeen pääsin keskustelemaan pitkään ja hartaasti aiheesta toisen kisaajan kanssa, joka on kokenut aivan saman. Tuo hetki vaikutti muhun. Mä olin todella huojentunut kuullessani, ettei tämä ole mitenkään outoa kisojen jälkeen ja samalla mulla napsahti positiivisesti päässä: Mä pystyn tähän. Mä pystyn noudattamaan annettua ruokavaliota. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin mua helpotti ehkä eniten se tieto, että mä en olekaan epänormaali ja heikko yksilö. Samalla kun sain purettua tuntojani, mun harteiltani lähti aivan valtava kivipaino ja koko palautteluruokisjuttu tuntui sen jälkeen paljon helpommalta. Hetkellisen kaatumisen jälkeen pääsin vastoinkäymisistä huolimatta takaisin jaloilleni ja nyt sitä ollaan entistä vahvempia 😉

Vaikka aiheesta ei ole ollut erityisen mukavaa puhua tai kirjoittaa, mua on helpottanut suunnattomasti se, että oon saanut suuni auki ja myönnettyä itselleni ettei mun tarvitse olla täydellinen. Vaikeat ja hankalat asiat eivät yleensä ratkea itsekseen, vaan ainakin mä tarvitsen yleensä jonkun vertaistuen, jonka kanssa etsiä haasteelliselle asialle yhdessä ratkaisua. Muistakaa, että yhdessä me ollaan vahvempia <3

Follow me on BLOGLOVIN’ // FACEBOOK // INSTAGRAM

Kevyt viikko kisadieetillä takana – miten kävi painon?

Tänään sunnuntaina vietetään kevyen viikon viimeistä päivää. Ette arvaakaan kuinka kovaa on tehnyt päänupille olla treenaamatta kovaa ja vetämättä aerobisia suurinpiirtein verenmaku suussa. Olen käynyt koko viikon päässäni taistelua, jossa se järkevämpi Jade kertoo tämän kevyen viikon tekevän vain hyvää kropalle ja toinen, ei-niin-järkevä Jade toistelee, että en millään ehdi tätä menoa kisakuntoon jos en edes kunnolla treenaa. ”Eihän kisadieetillä voi vedellä tällaisia naurettavia 20 minuuttia kestäviä pumppitreenejä ja väittää ehtivänsä kisakuntoon sillä tavalla!” Ehkä tämäkin tyhmyys korjaantuu joskus kun minulla on enemmän kokemusta kisaamisesta 😀

PhotoGrid_1438505898643[1]

Mun kevyen viikon suunnitelmiin kuului kolme pumppaavaa salitreeniä ja viisi kevyttä aerobista. Viikon alussa kävin tiistaina kunnon jalkahieronnassa avaamassa paikkoja. Tämä jalkahieronta olikin sitten ilmeisesti sen verran rankka toimenpide keholle, että kroppa veti ihan nesteiseksi ja painokin humpsahti ylöspäin jopa parin kilon verran. Siinä olikin sitten ihmettelemisen aihetta, kun hieronta pistää mulla yleensä todella hyvin nesteet liikkeelle ja kevyellä viikollahan painon pitäisi pudota! Jalat kyllä näyttivät sileämmiltä, mutta mun normaalisti suhteellisen kireä vatsanseutu oli ihan täyttä höttöä. Todella kummallista. Yritin siinä sitten olla ottamatta kummempaa paniikkia asiasta, mutta eihän se nyt ihan niinkään mennyt. Kauhea kun sitä koittaa olla kovin järkevä ja ajatella rationaalisesti, mutta aina siihen ei pysty 😀 Kävin aiheesta useampiakin rauhoittavia keskusteluita salin väen kanssa ja kaikissa niissä tulimme siihen lopputulokseen, että nestettä sen vain on pakko olla. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että näillä kaloreilla se ei voi millään olla ainakaan rasvaa.

PhotoGrid_1438433021786[1]

Viikonlopun ajan olen nyt viettänyt täyttä lepoa ja yhtäkkiä paino tipahti ja kunnolla. Ehkä mä lopetin ihan turhanpäiväisen stressaamisen tai sitten kroppa oli koko ajan luopumassa niistä ylimääräisistä stressinesteistä. Mulla alkoi nimittäin viikonmittainen lomakin 🙂 Lomalla mä aion vain nukkua aamuisin niin pitkään kuin huvittaa, käydä vähän treenailemassa ja rentoutua loppuajan. Ajatuksissa olisi tavata loppuviikossa yksi bloggaritar täältä Fitfashionista, mutta siitä enemmän ensi kerralla 😉 Siihen asti voit seurailla mun elämää Intagramista @jadeyolanda

Follow me on BLOGLOVIN’ // FACEBOOK // INSTAGRAM