Kesän tärkein etappi lähestyy – cheerleadingin EM-kisat

Huhhui, kuun vaihde lähestyy kovaa vauhtia ja niin myös tuo kesäni kohokohta eli cheerleadingin EM-kisat. Lento kohti Wieniä nousee yläilmoihin ensi viikon torstaina ja kisamatolle astellaan sitten lauantaina 2.7. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin mun kroppa alkaa olemaan jo vähän rikki tästä kisakaudesta. Viime viikonloppuna treenattiin joukkueen kanssa vielä kahteen vuorokauteen yhteensä 10 tuntia fyysisesti ja psyykkisesti rankkaa treeniä painamalla kisaohjelmaa läpi ja maanantaina jatkettiin siitä mihin oltiin jääty. Kroppa on tuon leirin jäljiltä melkoisessa kokovartalokipsissa, mutta tänään oli tarkoituksena käydä tekemässä aktiivista palauttelua salilla kevyen lihaskuntoharjoittelun muodossa.

Toisin kuitenkin kävi, kun huristelin ajatuksissani salin bussipysäkin ohi ja tajusin sen vasta kotona 😀 No mikäs tässä. Pidetään sitten täyden levon lepopäivä. Onneksi ei  ole tekemisestä pulaa, sillä kisareissuihin valmistautuminen vaatii yleensä muutakin kuin pelkästään läsnäolon treeneissä. Tänään on tarkoituksena meinaan kaventaa kisapukua! Tilasinpa sitten useista kehotuksista huolimatta numeroa liian ison kisapuvun, koska mentaliteettini ”mieluummin väljä kuin aivan liian pieni” ei antanut periksi. Noh, olisi vaan kannattanut uskoa valmentajaa, sillä nykyinen hame roikkuu nätisti lonkkaluiden tuntumassa, kun oikean kokoinen hame olisi peittänyt nätisti navan eikä tätäkään operaatiota tarvitsisi turhaan stressata. Kyllähän minä näppäränä ihmisenä osaisin taikoa muutaman sentin saumoista ja laskoksista pois, mutta eihän mulla ole edes ompelukonetta 😀

Itse kisat eivät mua vielä näin aikaisessa mitenkään jännitä, kun olen kisannut sen verran paljon kyseisessä lajissa. Se pieni jännitys iskee todennäköisesti päälle vähän ennen kisamatolle astumista kun siinä verhon takana fiilistelee edellisen joukkueen kannustushuutoja ja sydämessä asti jumputtavaa kisamusiikkia. Tätä ennen on kuitenkin tehtävä vielä paljon mielikuvaharjoittelua, jotta saan pidettyä kisajännityksen sopivissa aisoissa. Käyn mielessäni läpi kuvitteellisesti kisapäivän kulkua läpi jopa niin konkreettisesti, että kuvittelen kisaohjelman jokaisen liikkeen ja taidon onnistuneesti päässäni.

Meillä on vain kolmet treenit jäljellä ennen EM-kisoja. Toivottakaa siis tsemppiä treeneihin! 😉

Edellinen postaus: Kermainen smoothie munalla

Seuraa minua:
Instagramissa @jadeyolanda
Snapchatissa @jadeyolanda
Facebookissa & Bloglovin’ssa

Fitneksen täyteinen viikonloppu Fitness Classicissa

On aika taas aktivoitua blogin suhteen, kun sitä on kerran jo sen verran kyselty. Kiitos teille ihanille, joita mun jutut jaksavat kiinnostaa, vaikka mitään maata mullistavaa en kirjoittelekaan. Olen pitänyt hieman taukoa blogin kirjoittamisesta, kun en ole enää työpäivän päätteeksi viitsinyt istua koneella jäätävien niska- ja hartiakipujen vuoksi. Työskentelen IT-alalla konttorirottana näyttöpäätteen edessä arkipäivät selkä lysyssä ja niska pitkälle eteen kurkotettuna, joten ei varmaan tule suurena yllätyksenä, että siitä voisi jotain pientä ongelmaa tulla? Perinteisiä toimistotyöläisen vaivoja siis, joita pystyisi ehkäisemään ergonomisella työasennolla sekä treenillä. Treeni on kunnossa, mutta mites sitten se työasento? 😀

Fitness Classic

Päivätöiden lisäksi kävin heittämässä viikonloppuna keikkaa Noccon ständillä kevään tärkeimmässä fitness-tapahtumassa Fitness Classicissa. Noccon remmin Joonas Leppänen ja Eve Heikkinen olivat aloitelleen siinä ysin aikoihin, kun mä ja Kille hypättiin mukaan kuvioihin kympiltä. Olisin päässyt aloittamaan työt aikaisemminkin, jos Helsingistä ei olisi niin haastavaa löytää parkkipaikkoja 😀 Oli kyllä ihan mahtavaa tavata kaikkia tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin! Musta oli niin mukavaa, kun tosi monet tulivat tulivat vaihtamaan kuulumisia ja yleensäkin juttelemaan meidän kanssa siihen ständille. Ei ollut kyllä varmaan yhtään tylsää hetkeä 😉

Sherko Eliassi, Jade-Yolanda Huhtamäki sekä Jani Pernell

Snapchat-627785326156598734

Team Noccon urheilijatkin pärjäsivät todella hyvin! Sherko Eliassi sai odotetusti ensimmäisen sijan miesten fysiikasta, Jani Pernell sijoittui hienosti toiseksi todella kovatasoisessa classic bodybuilding-sarjassa ja Johanna Hermans otti hopeaa bikinin -160 cm -pituusluokassa. Vaikka itse kisoja en katsomon puolelta päässytkään näkemään, oli todella kiva nähdä kuvista, miten paljon Johannan fysiikka oli kehittynyt. Mä tykkään kun bikini fitness-kilpailijoilla jalkojen lisäksi olkapäitä ja selkää tasapainottamassa fysiikkaa (katso kuva täältä). Mun muutkin suosikit eli Tanja Sundell, Sara Sievinen ja Milla Kelahaara voittivat kaikki oman pituusluokkansa. Tykästyin myos juniori-sarjojen voittajiin Melina Keltaniemeen ja Reetta Saariseen.

20160416_221900

Myös perinteinen kisojen jälkipuinti on käynnistynyt. Mun harjaantunut bikini-silmäni tunnistaa jo kuvien perusteella lavan tytöistä finaalin kuusikon, mutta järjestystä en vielä osaisi laittaa tismalleen oikein. Kaikki voittajat kuitenkin olivat kuitenkin loppujen lopuksi hyvin samantyyppisiä tiimalasivartaloisia kaunottaria, vaikka välillä kuullaan jaarittelevan, että mikäköhän se bikini fitneksen linjaus mahtaa tänä vuonna olla. Kyllä ne voittajat jatkuvasti melko samanlaisia ovat. Varsinkin nyt uusissa poseerausasennoissa rakenteellisten ”virheiden”, kuten leveän vyötärön ja kapean hartialinjan piilottaminen on tehty vaikeammaksi ja tuomarointia sitä kautta helpotettu. Kuten yksi entinen lajituomari sanoi mulle suoraan: ”Se voittaa kenellä on vähiten virheitä”.

Sellaista juttua täältä Turusta tällä kertaa. Iloista ja toivottavasti mahdollisimman motivoitunutta keskiviikkoa teille kaikille!

Seuraa minua:
Instagramissa @jadeyolanda
Snapchatissa @jadeyolanda
Facebookissa & Bloglovin’ssa