Elämää nautiskellen ja olkatreeni PT:n kanssa

Kiireisen kisakauden jälkeen on ihana vaan nautiskella elämästä sen kaikilla osa-alueilla. Nukkua aamulla pitkään, treenata salilla uusilla ohjelmilla ja ennen kaikkea nauttia ruoasta. Mut henkilökohtaisesti tuntevat  tietävät millaisia kiksejä mä saan hyvästä safkasta. Mulle käy vielä meinaan aivan kaikki tulisesta hyvinmaustetusta ruoasta yksinkertaiseen skandinaaviseen raaka-aineilla leikittelyyn. Nyt kehistyskaudella olenkin panostanut erityisesti ruoan henkiseen tyydyttävyyteen. Vaikka kuulee usein sanottavan, että ruoka on pelkästään kehon polttoainetta, niin mä en koe asiaa niin, koska ruoan täytyy olla ehdottomasti vielä hyvääkin! Kuka sitä nyt haluaisi tylsänmakuista ja yksitoikkoista ruokaa syödä koko loppuelämänsä? Vaikka dieetillä mun ruokavalioni näköjään tylsistyi ja yksinkertaistui huomattavasti, niin näin ei asian tarvitse olla nyt.

DSC_0177DSC_0185Mulle tarjoutui blogin kautta päästä nautiskelemaan helsinkilaiseen Café Ursulaan kolmen ruokalajin ateria ja totta kai suostuin. Tällaisiä kivoja mahdollisuuksia ei suoda mulle todellakaan liian usein, joten ilomielin lähdin viikonloppureissulle Stadiin, kun noilla busseilla kerran pääsee niin kätevästi tästä Turusta pääkaupunkiin ihan siedettävässä ajassa ja suhteellisen edullisestikin. En mä pelkästään ravintolareissulle pk-seudulle eksynyt, vaan yritin ympätä kaiken mahdollisen sinnepäin viittaavan samaan syssyyn. Kävinpä siinä perjantai-iltana Keravan Power Centerillä hutkimassa takareisiä (tämä ja Töölö Gym ovat edelleen mun suosikkini) ja hain täydennystä lisäravinteisiin Fitmaxin varastolta.  Tuo FA:n So Good-proteiinipannari on muuten parasta valmispannaria ikinä! Mä tykkään kaikesta aidonmakuisesta ja karttelen tekomakeuttajia sen takia, koska en pidä niiden mausta. Dieetillä join muutaman pullon Coca-cola Zeroa ja Lightia, mutta mua alkaa harvinaisen nopeasti tökkimään niiden jälkimaut. Sama koskee puddingeja ja pannareita. Tuon FA:n pannarin kanssa samaa efektiä ei ole vielä tapahtunut eli sen on pakko olla hyvää 😉20141114_211644[1]20141114_231732[1]

No mutta lisää Cafe Ursulaan. Ei tule varmaan mitenkään yllätyksenä, etten ole aikaisemmin paikassa käynyt ja nähnyt milta vanha mesta näytti. Sitä oli nyt kuuleman mukaan uusittu ja hyvältä näytti. Oikein trendikäs ja viihtyisä. Parasta tietysti oli se, että ruoatkin maistuivat herkullisilta. Alkujuomaksi tarjoiltiin jonkinnäköinen ruokahalua herättelevä minttujuoma (analysoitiin muutenkin seuralaiseni kanssa, mitä kaikkea se pitääkään sisällään; ainakin banaania ja minttua) ja alkuruoan aikana eteeni kannettiin erityisen maittava maa-artisokkakeittoa ja talon leipää. Pääruokana oli lohta ihanassa sienikastikkeessa sekä rouheaa perunamuusia ja jälkiruoaksi omena-paahtokermavanukasta. Nam.

DSC_0176DSC_0182DSC_0189Ravintolaillalliset kuuluvat ehdottomasti kyllä mun elämän pieniin iloihin hyvän salitreenin lisäksi 😉 Hyvästä salitreenistä puheenollen, käytiin eilen perjantaina vetämässä mun tiimikaverini Sanna Rajalan kanssa yhteistreenit PT Ville Monosen johdolla. Kohteena oli käsien kaikki osat ja alkuun aloitettiin mulle vaikeimmasta eli takaoltapäistä. Mulla menee helposti huonosti treeniin keskittyessä tuntuma takaolilta selälle, mutta Villen vetämän triplasetin jälkeen ei jäänyt epävarmuutta missä nuo takaoltapäät sijaitsevatkaan :’D Kädet alkoivat jo tässä vaiheessa olla makaronia, mutta sitten jatkettiin rankaisemaan olkapäitä, koska oltiinhan me vasta aivan treenin alussa. Ihan pieniä korjauksia sai tehdä liikeratoihin, mutta olin yllättänyt kuinka hyvin olin ne liikeradat omaksunut ylipäätänsä. Kolmen erilaisen ja mulle täysin uuden olkakidutuskombon jälkeen kädet oli ihan fletkut, olin ihan poikki, mutta fiilis oli mieletön. Kyllä se PT vaan saa treenistä mehut ihan erilailla irti! Oon vähän mietiskellyt, että kyselisin, josko Ville tulisi useamminkin katsastamaan mun treenejä, jotta saisin maksimoitua kehityksen tulevaa kisakautta varten.

Oletteko te treenanneet personal trainerin kanssa ja useinkin? Oletteko kokeneet ne treenit hyödyllisiksi? Mikä on PT:n kanssa treenaamisessa parasta?

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

Miten paluu arkeen on sujunut?

20141012_134406[1]

20141012_134429[1]

20141004_051708[1]

Nyt kaksi viikkoa kisojen jälkeen tuntuu, että homma on vasta alkanut rullaamaan. Ensimmäisen viikon kisojen jälkeen pidin vain täyttä huilia, kun toiset kävivät jo iloisesti salilla pumppailemassa. Hieman kateellisena seurasin sitä touhua, mutta en mä tosiasiassa olisi edes jaksanut edes treenata. Mun kroppani oli ihan poikki tästä kaikesta kisahöykytyksestä, joten lepo tuli enemmän kuin tarpeeseen. Muutamia kevyitä aerobisia sain tehdä, mutta en muuta. Käytiin kisojen jälkeen tiistaina kuvaamassa materiaalia mun lisäravinnesponsorilleni Fitmaxille. Siinä kohtaa ymmärsin vasta ensimmäistä kertaa kuinka väsynyt olin. Kuvailtiin jotain ihan peruspunttijuttuja ja jouduin koko ajan lepäilemään, koska olin yksinkertaisesti vaan niin väsähtänyt! Kisakireä kroppa imaisi myös muutamassa päivässä aimoannoksen nesteitä ja olinkin todella yllättynyt kuinka paljon se kunto voi muuttua kisoista. Viime viikon lopussa painoa oli kertynyt hieman vajaa 4 kiloa lisää (melkein mun offipainon verran) ja sitä ei ollut kiva katsella. Olin ehkä myös hieman järkyttynyt, sillä mun mahani ei ollut näyttänyt siltä edes ennen dieettiä. Tämän viikon alussa aloitettu treenailu on onneksi saanut taas nesteet liikkeelle ja paino humpsahti alas parilla kilolla ja nyt olo on paljon normaalimpi 🙂 Kyllä tää offi-laiffi maistuu oikein hyvältä 😉

PhotoGrid_1414231437390[1]
Tuoretta kuvaa tämän aamun kunnosta!
20141016_215552[1]20141017_145439[1]

Aloitin viikon mun lempparitreenilläni eli selän ja rinnan runttauksella. Siihen päälle tein vielä vatsat oikein itseäni kiduttaen ja ai että tuntui hyvältä. Ja superkipeältä pari kolme päivää vielä sen jälkeenkin 😀 Seuraavana päivänä hoitelin etureidet ja pohkeet tilttiin. Torstaina sitten olo olikin juuri sen mukainen, että oli saatu kohdistettua treeni juuri sinne kuin pitikin. Mentiin torstai-illalla cheerleadingissä tekemään yksi extratreeni sitä vaativalle nostolle ja olin siellä niin jumissa, että kuvittelin mun rintalihaksen repeävän jos vähänkään heilautan kättä 😀 Hyvän lämmittelyn jälkeen saatiin siitäkin ihan toimiva. Mä en ole täällä siitä juuri puhunut, mutta mä oon tosiaan treenannut kilpacheerleadingiä edelleen koko tämän bikini fitness-ajan. Mietiskelin tuossa yhdessä vaiheessa tosiaan pitäisikö mun luopua siitä, mutta mä en halunnut millään enkä sitä sitten tehnyt. Kauhean helppoa ei ole treenimäärien vuoksi yhdistää noita kahta lajia, mutta siitä näköjään selviää! Varsinkin dieetin lopussa mulla oli melkein joka päivä kolme treeniä päivässä ja se jokin alkoi jo tuntumaan… Mutta tässä sitä ollaan vielä elossa ja menossa kisaamaan cheerin SM-karsintoihin 8.11! 🙂 Tämä kausi jää tosin viimeiseksi, sillä en koe, että minulla on joukkueelle enää mitään annettavaa.

20141001_125248[1]

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Fiilikset ovat siis alkaneeseen kehityskauteen erittäin hyvät ja odottavaiset. Paljon on kehitettävää, mutta onneksi on myös aikaa kehittää niitä 😉 On muuten ihana treenata, kun on kunnolla energiaa! Mistä te lukijat muuten toivoisitte mun kirjoittelevan? Joitakin toiveita olen jo saanut, mutta lisää kaivattaisiin 🙂

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM