Kesän tärkein etappi lähestyy – cheerleadingin EM-kisat

Huhhui, kuun vaihde lähestyy kovaa vauhtia ja niin myös tuo kesäni kohokohta eli cheerleadingin EM-kisat. Lento kohti Wieniä nousee yläilmoihin ensi viikon torstaina ja kisamatolle astellaan sitten lauantaina 2.7. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin mun kroppa alkaa olemaan jo vähän rikki tästä kisakaudesta. Viime viikonloppuna treenattiin joukkueen kanssa vielä kahteen vuorokauteen yhteensä 10 tuntia fyysisesti ja psyykkisesti rankkaa treeniä painamalla kisaohjelmaa läpi ja maanantaina jatkettiin siitä mihin oltiin jääty. Kroppa on tuon leirin jäljiltä melkoisessa kokovartalokipsissa, mutta tänään oli tarkoituksena käydä tekemässä aktiivista palauttelua salilla kevyen lihaskuntoharjoittelun muodossa.

Toisin kuitenkin kävi, kun huristelin ajatuksissani salin bussipysäkin ohi ja tajusin sen vasta kotona 😀 No mikäs tässä. Pidetään sitten täyden levon lepopäivä. Onneksi ei  ole tekemisestä pulaa, sillä kisareissuihin valmistautuminen vaatii yleensä muutakin kuin pelkästään läsnäolon treeneissä. Tänään on tarkoituksena meinaan kaventaa kisapukua! Tilasinpa sitten useista kehotuksista huolimatta numeroa liian ison kisapuvun, koska mentaliteettini ”mieluummin väljä kuin aivan liian pieni” ei antanut periksi. Noh, olisi vaan kannattanut uskoa valmentajaa, sillä nykyinen hame roikkuu nätisti lonkkaluiden tuntumassa, kun oikean kokoinen hame olisi peittänyt nätisti navan eikä tätäkään operaatiota tarvitsisi turhaan stressata. Kyllähän minä näppäränä ihmisenä osaisin taikoa muutaman sentin saumoista ja laskoksista pois, mutta eihän mulla ole edes ompelukonetta 😀

Itse kisat eivät mua vielä näin aikaisessa mitenkään jännitä, kun olen kisannut sen verran paljon kyseisessä lajissa. Se pieni jännitys iskee todennäköisesti päälle vähän ennen kisamatolle astumista kun siinä verhon takana fiilistelee edellisen joukkueen kannustushuutoja ja sydämessä asti jumputtavaa kisamusiikkia. Tätä ennen on kuitenkin tehtävä vielä paljon mielikuvaharjoittelua, jotta saan pidettyä kisajännityksen sopivissa aisoissa. Käyn mielessäni läpi kuvitteellisesti kisapäivän kulkua läpi jopa niin konkreettisesti, että kuvittelen kisaohjelman jokaisen liikkeen ja taidon onnistuneesti päässäni.

Meillä on vain kolmet treenit jäljellä ennen EM-kisoja. Toivottakaa siis tsemppiä treeneihin! 😉

Edellinen postaus: Kermainen smoothie munalla

Seuraa minua:
Instagramissa @jadeyolanda
Snapchatissa @jadeyolanda
Facebookissa & Bloglovin’ssa

Olisiko aika hellittää hieman?

Tällä viikolla alkoi ketuttamaan maailman asiat tavallista enemmän eikä mua huvittanut mennä salille, vaikka normaalisti odotan salitreeniä kuin kuuta nousevaa. Ruoka ei myöskään maistunut samaan tapaan kuin tavallisesti (eli todella hyvin) ja vähän saatoin itkuakin tirauttaa muutamasta turhasta asiasta. Pienen pohtimisen jälkeen jouduin toteamaan itselleni, että nyt on aika hellittää hieman. Ottaa vähän happea ja tehdä aivan muita asioita kuin teen normaalisti. Voisin pitää samalla lepoviikon salitreenistä. Cheerleadingissä tietysti käyn, koska EM-kisat lähestyvät tuota pikaa, mutta kaiken muun ylimääräisen jätän nyt hetkeksi pois. Se hetki voi olla muutaman päivän tai viikon. Jopa useamman. Sitä en kyllä usko. Yleensä tällaiset olotilat menevät noin viikossa ohi. Tärkeää on vaan tunnustella omaa kroppaa ja varsinkin pääkoppaa.

Ihan totaalisesta treenaamattomuudesta ei kohdallani voida nyt puhua, mutta välillä on hyvä pitää edes jonkinlaista hengähdystaukoa kiivaasta elämäntahdista. Yleensä aloitan treenin rasittavuuden minimoinnilla. Fitness-kisoihin valmistavilla kilpailukausilla olen pitänyt kevyitä viikkoja säännöllisemmin kuin nyt ja silloin olen käynyt salilla noin kolmesti hieman pumppailemassa ja tehnyt hieman kevyttä aerobista päälle. Kehityskaudella en ole rytmittänyt kevyitä viikkoja yhtä tarkasti, vaan kuunnellut kroppaa ja sen lähettämiä signaaleja. Välillä on kevennetty salitreenin raskautta ja välillä on taas pidetty pidennettyjä viikonloppuja. Tapoja on monia erilaisiin tilanteisiin.

13288525_10208807367528928_1758466560_o13282350_10208807158803710_1695130864_o

Mitä sitten olen nyt tehnyt, kun en ole kuluttanut aikaani treenaamalla? Olen nukkunut enemmän päikkäreitä, lukenut vähän, silitellyt paljon kissoja ja kävin eilen jopa shoppailemassa. En muistanut kuinka terapeuttista shoppailu voi parhaimmillaan olla! Ainakin silloin jos löytää täydelliset farkut 😉 Suuntasin suoraan lemppariliikkeisiini ja kyselin tutuilta myyjiltä heti suositukset, ettei tarvitse turhaan änkeä mulle vääränmallisia vaatteita päälle ja kirota sen takia omaa hankalanmallista kroppaa.

Hengähdystauko niin sanotusti kaikesta auttaa mua saamaan fokuksen kasaan ja innostumaan taas niistä samoista asioista, joista olen jaksanut intoilla vuodesta toiseen. Seuraavaksi ajattelin muuten ottaa kunnon päikkärit kissat kainalossa (kyllä, mä oon #crazycatlady) ja tehdä herkullista iltapalaa. Höllää säkin välillä <3

Edellinen juttuni: Kilpaileminen on urheilun suola

Postauksen kuvat: Siiri Saarela