Kilpaileminen on urheilun suola

Suurella jännityksellä odotettu lätkän MM-finaali on nyt ohi ja tämä penkkiurheilija nautti siitä spektaakkelista ainakin täysin rinnoin, vaikka hopeaa tulikin. Mulla oli koko päivän sellainen pieni jännityksen tunne mahan pohjassa, aivan kuin olisi omat kisat tiedossa. Siitä sainkin inspiraatiota kirjoitella tästä aiheesta.

En varmaan ole ainoa, jonka mielestä kilpaileminen tekee urheilusta vielä mielenkiintoisempaa? Itse  pidän myös penkkiurheilusta ja omaan itsekin myös suhteellisen vahvan kilpailuvietin. Mä vaan rakastan sitä tunnetta, kun vähän jännittää, ei tiedä miten päin olisi. Kroppa virittyy tunnelmaan nostamalla adrenaliinitasoja ja erilaiset kisatilanteeseen liittyvät ajatukset pyörivät päässä tornadon lailla. Käsillä on se yksi hetki, johon on tähdätty koko kausi ja et voi muuta kuin tehdä parhaasi.

Olen pitkään koittanut löytää nautintoa pelkästään ihan omaksi ilokseen tekemisestä, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Jos harrastaisin joogaa niin yrittäisin varmaan kilpailla siinäkin 😀 Olen tässä ehtinytkin jo mietiskellä onko tämä vain yksi luonteenpiirteeni vai olenko tavallaan näiden kaikkien kilpaurheiluvuosien aikana itse opettanut itseni siihen, ettei urheileminen ilman tavoitteita tunnu tyydyttävältä? Vai olenko mä sellainen ihminen, joka tykkään asettaa itselleen tavoitteita, joita kohti tähdätä?

Nykyisessä tehokkuutta vaalivassa yhteiskunnassa tämä tavoitteellisuus tuntuu olevan hyväksi. Kun asetan itselleni tarpeaksi kireät deadlinet, niin työnjälki ja tehokkuus ovat silloin parasta. Yllättäen myös saan luovuutta puskettua juuri näissä tilanteissa hyvin ulos. Teen siis luovaa suunnittelutyötä IT-alalla, jossa työtahti on aika kova. Töitä olisi niin paljon kuin ehtii tekemään ja mahdollisimman nopealla aikataululla. Aina on kiire.

Toisaalta taas nautin vastavuoroisesti suurestikin sellaisesta tilanteesta, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Yksi parhaita asioita maailmassa on vaikka viikonloppureissu mökille kun tiedossa ole mitään pakollista tekemistä. Voi vaan olla ja makoilla vaikka riippukeinussa lukien hyvää kirjaa. Rauhoittua siihen tilanteeseen ja antaa ajan kulua.

Millaisia liikkujia te olette? Tykkäättekö treenailla omaksi iloksenne vai haalitteko tavoitteita? Entä mikä saa teidät rentoutumaan?

Edellinen juttuni: Tähtäimessä cheerleadingin EM-kisat

Postauksen kuvat Siiri Saarela
Kuvan huppari* ja housut*

Huh mitkä jalkatreenit!

20150212_173507Viikot kuluvat niin nopeasti, että aina ehdin ihmettelemään, että joko taas on jo perjantai. Nyt viikonloppukin kului yhdessä hujauksessa, kun vietimme puolisoni kanssa hieman erilaista ystävänpäivää matkustamalla Karvialle hautajaisiin. Itse suunnittelin alunperin hieman erilaista tapaa viettää tuota kyseistä päivää, mutta minkäs teet. Velvollisuudet on hoidettava.

Musta alkaa tuntua, että mun blogipostaukset toistavat itseään, kun aina kerron teille suunnilleen vaan Villen kanssa pidettävistä treeneistä 😀 No, ei mun viikko-ohjelmaan paljon muuta kuulu kuin sitä työntekoa, opinnäytetyötä iltaisin ja salitreenejä. Kerran viikossa Monosen Villen kanssa treenaaminen piristää viikkoja kummasti. Viimeksi torstaina treenattiin yhdessä takareidet ja pakarat. Mulla oli nuo kyseiset lihakset vielä sunnuntainakin kipeänä, sen verran kova treeni oli 😛 Ville veti mulle lyhyen, mutta intensiivisen treenin. Lämmittelyn jälkeen aloitettiin prässäämään pyramidisarjan tapaan 25 kilolla päätyen lopulta 200 kiloon. Ville siis tarkkaili koko ajan tekniikkaa, jotta se kuuluisa tuntuma pysyisi tuolla takareidessä ja lisäili kiekkoja kelkkaan. Kun oltiin päästy sinne pariinsataan kiloon, toistoja tehtiin niin paljon kuin kelkka suostui liikkumaan, tässä tapauksessa 15. Sitten lähdettiin pudottelemaan painoja pikkuhiljaa taas samalla tekniikalla päätyen takaisin sinne 25 kiloon. Tuossa kohtaa takalisto oli aivan tulessa. Pää olisi sanonut itsensä irti jo aikoja sitten hommasta, mutta keskityin vain Villen käskystä hengittelemään ja kärvistelemään silmät kiinni. Tuon prässisetin perään otettiin muutamat supersarjat kahdella eri prässivariaatiolla ja niiden jälkeen lähinnä konttailin lattialla, kun pakaraa poltti niin paljon 😀 Taidettiin muistaakseni vetää kymmenisen negatiivista toistoakin, jossa jarruttelin prässin negativiista (eli laskuvaihetta) vaihetta ja ponkaisin kelkan tunteella takaisin ylös. Siinä sitten kuvittelin olevani tuon setin jälkeen aivan poikki ja Ville kehtasi kysyä, että vedettäiskö vielä yhdet askelkyykyt perään. No tietty vedettiin.

20150212_173501Ville ei kuitenkaan kysyessään muistanut kertoa, että hänen ehdottamansa askelkyykyt vedetään triplasarjana niin, että ensin tehdään molempien jalkojen askelkyykyt paikallaan 15 kpl per jalka, perään 15 askelkyykkyä kävellen per jalka ja loppuun 15 leveää kyykkyhyppyä… Olisitte nähneet mun ilmeen, kun herra paljasti suunnitelmansa 😀 Olin oikeasti tossa vaiheessa jo aivan loppu, mutta sitä oli vedettävä treenit loppuun, koska käskyttäjä sanoi niin 😉 Noita kirottuja triplasettejä vedettiin kaksi kappaletta ja niiden välillä mun jalat eivät meinanneet kantaa edes juomapullolle asti. Vedin itseni niin loppuun, etten päässyt viimeisissä kyykkyhypyissä ilmaan kuin reilun sentin. Mahtoi näyttää ulkopuolisen silmiin hauskalta 😀

PhotoGrid_1423498992544Monella urheilevalla typykällä on varmaan samat ongelmat kuin mulla eli kroppa, johon ei mene ihan mitkä vain housut 😀 Mulla tarvii olla aina isojen reisien ja pienen vyötärön takia housut, jotka joustavat kunnolla, jotta ne istuvat hyvin. Oon kaikenlaisten strech-housujen ykkösystävä ja nyt olen löytänyt itselleni hyvin istuvat housut, joita aion varmasti hankkia vielä lisää eri väreissä. Kyseessä on siis Drome-merkkiset housut, jotka tuntuvat päällä ihan pitkiltä kalsareilta 😀 Mä oon vielä niin mukavuudenhaluinen, että tykästyin ihan kunnolla tällaisiin housuihin, jotka tuntuvat päällä ihan taivaallisilta ja näyttävät vielä hyviltä eikä ole missään nimessä hinnalla pilattu 😉 Jos kiinnostuit housuista, niin linkkasin jälleenmyyjät tähän. Näitä saa Turussa esim. Crossroadilta!

SIXDEUCE.FIEn tiedä oletteko te lukijat jo huomanneet, että Six Deucelta on tulossa pieni, 30 kappaleen erä tätä vuoden 2012 bestselleriä eli Athletic Fitness Legginssit, jotka on nyt päivitetty ”Premium Athletic Brand” -tekstiin. Vuonna 2012 tämä Six Deucen käyttämä lycra oli treenivaatteissa aivan uusi materiaali, jota moni on sitemmin yrittänyt matkia. Six Deucen tunnettavuuden noususta lähtien moni on yrittänyt matkia näitä isoja logoprinttejä ja housujen second skin-materiaaleja onnistumatta siinä yhtä hyvin kuin tämä uranuurtaja. Nyt kaikista nopeimmille on mahdollisuus lunastaa nämä housut jo ennakkotilauksena Six Deucen maahantuojan sivuilta**. Näitähän ei ole vielä tuotu varsinaisesti markkinoille eikä niitä riitä varmasti kaikille, joten näillä tulet erottumaan varmasti joukosta ;) Nämä tulevat olemaan mulla niin kovassa käytössä, koska ovat niin upeat!

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

**yhteistyössä Six Deuce