Nyt on käyty pohjalla

20140731_145126[1]20140731_145232[1]PhotoGrid_1406804934611[1]

Tervetuloa lukemaan Jaden sairauspäiväkirjaa! No ei kai, ei tämä blogi yhdeltä istumalta ihan sellaiseksi mene, vaikka onkin ollut todella suuri vastoinkäymisiä tämän viikon alussa. Kerron niistä lisää kohta. Viime viikko meni kuitenkin erittäin hienosti. Tapasin valmentajani Anna Virmajoen Töölö Gymillä torstaina. Tehtiin yhdessä todella hyvä selkätreeni ja poseerailtiin loppuun. Sain tapaamisesta valtavasti innostusta, sillä tajusin vihdoin kuinka hyvällä mallilla mun dieettini on eikä ole huolenhäivää sen suhteen. Mittasuhteetkin alkaa olemaan siinä kunnossa, ettei yläkroppa saa enää kasvaa (siis mitäh?! siistii) ja sen treenityyli tullaan muuttaamaan seuraavaan ohjelmaan. Alan olemaan jostain kohtaa jo sen verran kireä, että treeniohjelmaa tulee muuttaa jo senkin takia. Usko omaan tekemiseen oli siis taas tuon reissun jälkeen palautettu ja fiilis kisojen suhteen mitä mainioin. I can do it!

20140801_112514[1]
Tankkauspäivän ateriaa Karu izakayassa

Mulla oli perjantaina hiilaritankkauspäivä, joten päätin poseerausten jälkeen jäädä tekemään vielä aerobisen porraskoneeseen, jotta voisin täysillä nauttia seuraavan päivän tankkauksen antimista. Viimeksi treenasin jalan tankkauspäivänä eikä hyppyloikat todellakaan kulkeneet, kun sai raahata mahaa mukanaan… Mun alkoi kesken torstaisen treenin tehdä ihan älyttömästi mieli sushia, sillä Töölö Gym mainosti viereistä sushimestaa aika maukkain mainoksin. Pyysin siinä sitten Annalta lupaa käydä tankkailemassa sushiravintolassa. Kuvasta päätellen voitte arvata, että sain luvan 😉 Tankkailen normaalisti 1,5 viikon välein ja syön silloinkin lappuun kirjoitetut määrät kaikkea enkä yhtään ylimääräistä. Nyt oli ihana päästä syömään jotain ”ohi” ennaltamäärätyn ruokavalion, varsinkin kun sushi on mun suurta herkkua 🙂 Perjantai-illaksi mulle tarjoutui yllättäen supermukava promokeikka oluen parissa, joten pari iltaa meni sen kanssa touhutessa.

20140802_162258[1]

Lauantaina aamulla herätessäni olin yötyön jälkeen ihan silmät ristissä ja olin nukkunut pommiin aamutreeneistäni. Tiesin ennakkoon päivästä tulevan kiireinen, koska edessä olisi urheiluseurani hallituksen monen tunnin kokous, josta suuntaisin suoraan töihin, eikä aikaa jäisi treenaamiselle. Olin kuitenkin jättänyt itselleni hieman väljyyttä treeniaikatauluihin, joten treenien siirtäminen seuraavalle päivälle ei ollut mikään ongelma. Ihmettelin kuitenkin lauantaiaamuna hieman kaulaani ilmestyneitä näppylöitä. Mulle on vuonna 2009 tullut samanlaisia puolinaamaa peittävän märkäruven yhteyteen, mutten ajatellut niiden olevan tällä kertaa samaa kastia. Ehkä jotain aurinkoihottumaa kenties? Annoin vielä asian olla ja suunnittelin käyväni näyttämässä sitä maanantaina lääkärissä.

VAROITUS! ÄLÄ JATKA TÄSTÄ ETEENPÄIN JOS OLET HERKKÄÄ SORTTIA. 

Noh, hommahan lähti sitten sunnuntaina aivan käsistä. Ensiksi vain kaulan alueelle ilmestyneet kutisevat rakkulat levisivät koko naamaan. Loppujen lopuksi myös silmäluomet, nenä, otsa ja korvat olivat sen peitossa. Mun oli pakko suunnata sunnuntai-iltana päivystykseen naamani kanssa, sillä se meni koko ajan vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Päivystyslääkäri ei ottanut multa mitään testejä, mutta sain kolmet erilaiset lääkkeet akuutisti.

Pictures1

Rakkulat itsessään rauhoittuivat jatkuvasti hieman, mutta kutina oli hillitön. Ihoa kuumotti jumalattomasti ja loppujen lopuksi se alkoi turpoamaan. Sunnuntaina näytin vielä itseltäni, mutta maanantai aamuna en tunnistanut itseäni enää peilistä. Siinäpä iski pieni paniikki. Soittelin hätäpäissäni terveyskeskukseen, mutta eivät suostuneet ottamaan mua vastaan, koska olin juuri yöllä ollut lääkärissä. Ei, vaikka kerroin naamani olevan niin turvoksissa etten näe eteenpäin. En päässyt, koska lääkäri oli juuri viime yönä tutkinut minut ja nyt mun täytyi vain odottaa kutsua ihotaudeille. Sitä paitsi puhelimen toisessa päässä ollut hoitaja oli niin tökerö, että sai minut itkemään. En ole eläessäni saanut huonompaa palvelua. Puhelinpalvelu oli todella törkeää, varsinkaan kun olin oikeasti ollut niin paniikissa. Ei siinä auttanut kuin odotella. En pystynyt tekemään mitään, koska en tosissani nähnyt eteenpäin ja en pysynyt tolpillani. Oli pakko vain nukkua kipuja pois.

Pictures

Sain onneksi maanantain aikana kutsun tiistaiksi allergiapuolen iho-osastolle. Tiistaiaamu oli pahin. Turvotus paheni koko ajan, enkä loppujen lopuksi nähnyt kunnolla enää ja tarvitsen itselleni saattajan sairaalaan. Olin jatkuvasti todella ärtyisä, koska kivut ja kutina oli ihan mahdottomia. Söin mitä pystyin, mutta yritin kuitenkin pitää jonkilaisen järjen siinäki. On se hassua, että vaikka menisi kuinka huonosti, niin kyllä sitä jotenkin osaa jopa puolitainnuksissa koostaa itselleen hyviä aterioita 😀 Iho oli menossa jatkuvasti paremmaksi, kiitos päivystyksessä saatujen herpeslääkkeiden. Naama oli edelleen turvoksissa ja sain siihen tujut kortisolilääkkeet. Turvotus on uusien lääkkeiden myötä lähtenyt laskemaan ja olen ihan innoissani siitä. Silmät eivät enää ole turvoksissa, mutta kasvojenmuoto ei vielä täysin täsmää omaa. On todella hämmentävää kun ei tunnista itseään peilistä.

Nyt on siis käyty pohjalla. Pahinta kaikessa oli ja on edelleen epätietoisuus. Naaman turvotus on enää pientä kaiken rinnalla. On varmaankin selvää, ettei täällä ole treenattu muutamaan päivään, enkä vielä osaa sanoa milloin pystyn palaamaan salille. Toivottavasti pian. Olen jo kuitenkin ehtinyt mietiskellä, että jos en pääsekään SM-karsintoihin, niin mitä sitten. Siinä tapauksessa tähtään suoraan Nordic Fitness Expon junnukisoihin, mutta jos ei pysty treenaamaan sinnekään, niin tämä vuosi jää välistä. Se olisi sääli, mutta minkäs sille mitään mahtaisi. Keväällä tuskin kisaisin, sillä se ei oikein sovi millään aikataulullisesti valmistumiseni kanssa yhteen. Saa nähdä mitä tapahtuu…

Kuitenkin joku kysyy, niin vastaan sitä ennen. Lääkäri ei vielä ennen testejä (tänään keskiviikkona on otettu verikoe + muuta) osannut sanoa mikä mulle tuli. Usein kuulemma näitä ihoreaktioita osataan hyvin hoitaa, mutta aina ei saada selville mikä ne aiheutti. Koska reaktio tuli pelkästään kaulan ja kasvojen alueelle, nyt alkuun epäillään promohommassa olleen voimakkaan meikin ja auringonvalon yhteisvaikutusta. On myös todennäköistä, että mulle olisi tullut ns. monta oiretta päällekäin, mutta varmuutta siitä ei vielä ole.

PhotoGrid_1407313901565[1]

Välillä on suuriakin alammäki, joista ei voi päästä kuin ylöspäin ja nyt ollaan taas matkalla kohti parempia aikoja. Juuri sopivaan aikaan sain myös maahantuoja Urban Trade Finlandilta paketin, joissa sain testiin muutamat SixDeucen uudet mallit! Ette tiedäkään kuinka paljon tämä piristi minua 🙂 Mulla on ennestään yhdet SixDeucet Fitness Series-mallistosta ja on todella kiva päästä testailemaan näitä uusia. Ainakin materiaalit ovat erilaiset, joten on kiva päästä kokeilemaan miten se vaikuttaa käyttöominaisuuksiin. En malta pääseväni testaamaan näitä tositoimissa 😉 Blogiin tulee satavarmasti näistä vielä lisää juttua.

Että sellainen viikko täällä… Tuo kaikki tuli dieetin kannalta todella pahaan paikkaan, mutta ei siinä loppujen lopuksi ollut enää millään dieetillä väliä, kun ajatuksissa on vain tervehtyminen. Kyllä sitä tämän kaiken jälkeen taas osaa suuresti arvostaa omaa tervettä ja toimivaa kroppaansa. Sekä tietysti omia kasvojaan 😀 

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM