Tulevaisuuden suunnitelmat

1E9A3671_pieni
Kuva: Rehell/Turunen

En ole paljoa kirjoitellut kisojen jälkeen ja ihan syystä. Mä oon tuntenut olevani hieman hukassa kisojen jälkeen, yrittänyt koota ajatuksiani kasaan ja irtautua syvälle juurtuneesta fitness-kuplasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin se ajatusten kokoaminen. Kerrankin musta tuntuu, että olen lajissa, johon mut on tehty. Salitreenaaminen on mahtavaa, tykkään haastaa itseäni ja runkokin on luonnostaan lajiin sopiva. Vaikka itsensä haastaminen on mahtavaa, niin mun on pakko myöntää tän toisen dieetin olleen todella haastava. Eka meni kuin vettä vain kun pudotettavaa oli niin vähän ja ensimäisen dieetin sanotaan muutenkin olevan helppo. Toiselle dieetille lähdin aika paljonkin ensimmäistä tuhdimpana ja epäilen muutenkin, ettei kroppa ollut ehtinyt palautumaan kunnolla syksyn 2014 kisoista. Vaikka dieetti oli pitkä ja raskas, mulle jäi sellainen olo, että se jäi jotenkin kesken. Olisin janonut sitä lisää.

Usein, varsinkin dieetin loppupäässä, vaikka väsyttikin ajoittain suuresti, niin jotenkin kreisisti nautin siitä omistautumisesta. Opin nauttimaan myös aamuaerobisista ja niiden tuomasta omasta ajasta. Aamuisin seurasin crossarilla painellessani mitä hölmöimpiä hömppäsarjoja, jolloin sai rauhassa jättää aivot narikkaan ja keskittyä vain muiden hölmöilyihin ja crossin vatkaamiseen. (Monet varmaan miettivät miksen tehnyt cardiota ulkona kauniissa ilmassa; alkuun teinkin paljon, mutta lopuksi crosstrainerilla oli helpompi saada sykkeet tarpeeksi korkealle pienemmällä vaivalla ja se säästi mun jalkoja.) Nyt kisadieetin jälkeenkin olen jatkanut täsmällisesti aerobisten tekemistä ja niitä ollaan tässä pikkuhiljaa jättämässä pois 🙂

1E9A3673_pieni
Kuva: Rehell/Turunen

Jos se ei ole tullut vielä ilmi niin mä rakastan fitness-lajeja niiden kaikessa hulluudessaan. Eihän niissä nyt ole kenenkään muiden silmiin mitään järkeä, mutta ei sille vaan voi mitään jos niistä tykkää. Mä olen kummallakin dieetillä ja sen jälkeisellä ajalla oppinut itsestäni enemmän kuin aikaisemmin muulla urheilu-urallani varmaan yhteensä. Kuten joku on hyvin joskus maininnutkin; kisadieetti on ihmiskoe ja matka omaan itseensä. Nyt tiedän mm. miten reagoin kovaan nälkään ja väsymykseen, mitkä ovat mun kropan suojautumiskeinot kovaa rasitusta vastaan ja miten paljon pystyn saamaan itsestäni irti. Eihän ne hienoja juttuja ole kokea kun on vaikka iltaisin niin kova nälkä, että on vaan mentävä nukkumaan, jotta pääsisi nopeammin aamupalalle, mutta se kun pääsee tavoitteeseensa. Siinä vasta on jotain. Se kuulostaa rankalta ja en odota missään nimessä ulkopuolisten ymmärtävän tätä lajia. En myöskään lähtisi oman lyhyen kokemuspohjani perusteella suosittelemaan kisaamista oikein kenellekään 🙂

1E9A3682_pieni
Kuva: Rehell/Turunen

No mites ne tulevaisuuden suunnitelmat? Keskityn tämän vuoden loppuun ja varmaan vielä osan alkuvuodestakin optimaaliseen kisoista palautumiseen ja töiden tekemiseen. Ollaan kavereiden kanssa käynnistelty tässä pikkuhiljaa päivätöiden ohella omaa yritystä, joten sekin tulee viemään aikaa. Treenaamista en tietenkään missään nimessä unohda, töistä salille on jo niin rutinoitunut käytäntö ja rentoutumiskeino, että tällaisinä treenivapaina päivinä oikein mietin että mitä ihmettä teen tällä kaikella vapaa-ajalla 😀 Mitä tuohon kisaamiseen tulee, niin olen mietiskellyt hieman (tai oikeastaan aika paljonkin) ensi vuoden jättämistä väliin. Haluan kropan palautuvan täysin näistä kisoista ennen uutta rupeamaa kuitenkaan keräämättä liikaa ylimääräistä fläsää ja sitten on lisäksi nuo kaikki työ- ja yritysjutut. Kaikkea mielenkiintoista on nyt niin paljon ympärillä! Mulla on myös kropan estetiikkaan niin paljon kehityskohteita mielessä, että ne vaativat vain treeniä ja aikaa muotoutuakseen oikeaan suuntaansa. En kuitenkaan sano mitään vielä varmaksi, mutta nämä ovat ainakin nyt nuo päällimmäiset ajatukset 😉

Follow me on BLOGLOVIN’ // FACEBOOK // INSTAGRAM

Vaivaiset neljä viikkoa kisoihin!

Jkl 2014-1076
4 viikkoa tähän hetkeen!

Melkein kauhistuin lauantaina kalenteriin katsoessa: enää 4 vaivaista viikkoa kisoihin! Herranisä se on vähän aikaa, mutta tässähän kohtaa alkaa näkymään ne hurjimmat muutokset kropassa. Paino oli yhtäkkiä tipahtanut ruokavaliomuutosten jälkeen uudelle kymmenluvulle ja siinä olikin ihmettelemistä kun astuin vaa’alle sunnuntaina. Painon tippumista saattoi vauhdittaa tosin pieni hiilarien nosto sekä lauantaina aloitettu kavitaatiohoito. Painoa oli tippunut yhteensä 1,5 kiloa. Aika iso määrä siis noin lyhyelle ajalle. Kiinnostaisiko teitä mahdollisesti kuulla tästä kavitaatiohoidosta lisää?

Olen löytänyt uuden dieettiruokarakkauden: kanaa valkosipulin, chilin ja korianterin kera. Siihen kylkeen makeaa uunissa valmistettua bataattia ja avomaankurkkua kevyesti suolalla maustettuna. Pienet ovat mun ilot :’D Viime dieettiin verrattuna olen panostanut tällä kertaa todella paljon ruoan makuun. Mulla ei selvästikään toimi ”ruoka on vain kehon polttoainetta” -ajattelutapa, koska mä rakastan syömistä ja hyviä makuja. Toisaalta, mitä muutakaan voisi odottaa suomalais-italialaisessa perheessä kasvaneelta tytöltä, joka on pienestä pitäen tottunut siihen, että ruoka on nautinto ja ruokailut rentouttavia hetkiä perheen kesken. Nuorempanakin mun mielestä oli aina kivaa viettää kotona esimerkiksi perjantai-iltaa perheen kanssa ruokapöydän ääressä maukkaan illallisen ja hyvän keskustelun ääressä.

20150824_113314[1]
Niin maukasta, että maistuu hyvältä ilman lämmitystäkin 😉

Vaikka nautin omista ruoistani, en voi väittää etteikö välillä tekisi mieli muutakin. Mielessä on kummitellut erityisesti lempiruokani sushi sekä tacot. Oi nam. Me tehtiin kerran avopuolisoni Kallen kanssa niin herkullisia tacoja, että ne ovat nyt myöhemmin saaneet päässäni miltein legendaariset mittasuhteet. Se makujen kirjo ja raikkaus! Tuoresalsalla, guacamolella ja tacomaustetulla kanalla sekä ananaksella pääsee näköjään yllättävän pitkälle 😉 No se siitä kuolaamisesta sikseen ja toiseen aiheeseen (johon siihenkin liittyy vähän ruoka).

20150824_101356[1]

Jyväskylän kisoja varten alkaa olemaan kaikki aika hyvin reilassa. Hotellit on tietysti varattu aikapäiviä sitten, kuten myös meikit ja muut. Kisabikinit menen sovittamaan tulevan viikon maanantaina ja samalla valitaan connectorit ja muut blingit. Suunnittelin kisaavani samoilla kengillä kuin viimeksi, mutta nyt olen pähkäillyt pitäisikö tilata ne korkeammat vielä. Lisäpituutta en juuri tarvitse, mutta näyttävämmäthän ne olisi. Toisaalta en välttämättä saa niiden kanssa otettua asentoja kunnolla. Saa sitten nähdä mihin päädyn. Myös kisavärit on vielä tilaamatta, mutta asia on tarkoitus hoitaa kuntoon tämän viikon aikana. Kisan jälkeisiäkään herkkuja en ole hamstrannut kuin yhden pienen valkosuklaacashewpussin verran ja ajattelin pitää siinä jonkun järkevän linjan. Me mennään kuitenkin ravintolaan kisan jälkeen syömään niin eiköhän siinä tule vatsa tarpeeksi täyteen näin alkuunsa 🙂

Mitä ovat teidän herkkuruokanne? Syöttekö mieluummin makeaa vai suolaista?

Follow me on BLOGLOVIN’ // FACEBOOK // INSTAGRAM