Milloin täytyy pitää kevyempi viikko?

Täällä on painettu hiljaiselossa hommia salitreenien eteen. Olen treenannut pääasiassa syklillä kaksi treenipäivää ja yksi vapaapäivä, joka on sopinut mulle oikein hyvin, koska teen esimerkiksi suhteellisen paljon jalkoja ja ehdin palautumaan niistä huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Tuolla treenisyklityksellä viikkoon osuu suurinpiirtein neljä salitreeniä mun viisjakoisesta ohjelmasta, joten se ei ole mitenkään viikkosidonnainen.

Aloitin myös viime viikolla treenit personal trainerin kanssa. Monosen Ville käskyttää mua tästä lähtien lähestulkoon kerran viikossa ja auttaa mua viimeistelemään treenit sinne minne pitääkin. Ajatuksena mulla olisi treenata Villen kanssa kerran viikossa aina kolme viikkoa kerrallaan. Sitten treenaan yhden viikon yksikseni ja viidennellä viikolla pidänkin varmaankin kevyen viikon. Kevyen viikon pitäminen riippuu ihan omista tuntemuksista, mutta siitä lisää kohta.

PhotoGrid_1421078765913

Viime viikon treeneissä keskityimme Villen kanssa pakaran ja takareiden alueelle. Tämä mun kroppani on nyt muutenkin ihan raakile vielä eli kehityskohteita riittää yllin kyllin, mutta olemme nyt aikaisemmin panostaneet pakaraan ja takareiteen sekä pohjetekniikkaan. Pakaraahan ei nyt bikinikisaajalla olla koskaan liikaa eikö niin 😉 Nyt torstaina treenasimme vielä selkää ja olkia. Oikeastaan tuo edellispäiväinen treeni meni lähinnä siihen, kun katselimme tekniikat tarkalleen läpi. Ylätaljan kanssa mulla ei ole niinkään ongelmia (pito on hyvä, osaan vetää lavat yhteen jne…), mutta alatalja. Huoh, ai että sitä vänkättiin suuntaan jos toiseen. Mun ongelmana alataljassa on se, että jännitän helposti niskaa ja hartioita sekä vedän rusettikahvan mielellään rintaa kohti eikä napaa kohti, niin kuin olisi tarkoitus. Selkäliikkeiden jälkeen pommitettiin mun toista ongelmakohtaa eli olkia. Ihmettelen edelleen, että mistä ihmeestä mä olen edes jonkinlaiset olat hankkinut, kun mun tekniikka on niin sysikuraa? 😀 3 kilon käsipainot Villen opettamilla tekniikoilla riitti väsyttämään tän tytön olkapäät totaalisesti. Jos muuten haluat seurailla mun tekemisiäni hieman tiiviimpään tahtiin kuin ne tänne blogiin ilmestyvät, niin Instagram-tilini @jadeyolanda paukuttaa kuvia aika tiiviiseenkin tahtiin.

20150112_173939
No onko se pakara yhtään kasvanut? 😀

Treenit ovat kulkeneet täällä pääasiassa hyvin, mutta nyt huomaan itsessäni pieniä piirteitä, jolloin tunnistan, että seuraavaksi pitäisi keventää treenejä eli pitää kevyt viikko. Tiimikaverini Kati Lyytikkä listasi tuossa ennen viime kesää blogiinsa asioita, joista tunnistaa tarpeen milloin tulisi pitää kevyt viikko ja se osui mun kohdalla niin nappiin kuin vain voi:

  • Tehojen laskeminen treeneissä ja voiman heikentyminen
  • Ärtyisyys ja itkuherkkyys
  • Ruokahalun kasvu ja ahmimisfiilis eli tekee mieli syödä kaikkea ja paljon
  • Väsymys
  • Motivaation lasku
  • Mahdollisesti flunssan alku

Olen koko alkuviikon mietiskellyt, että mikä ihme mulla on, kun olen koko ajan todella väsynyt ja ärtyisä. Kaikki ottaa päähän ja viettäisin mielelläni aikaa vain yksin eikä salillekaan lähteminen innosta niin paljon kuin tavallisesti. Yleensä kun olen jo heti aamusta innoissani, että työpäivän jälkeen pääsen salille vääntämään rautaa. Aikani kummallista olotilaani tarkastellessa tajusin, että kaikki nämähän viittaavat siihen, että mun on aika pitää kevyt viikko.

20150115_195422
Olen yrittänyt helpottaa känkkäränkkyyttäni nettishoppailulla, vihdoin mulla on uudet salikengät <3

En ole ottanut mitään nyrkkisääntöä kevyen viikon pitämiseen, vaan pidän sen silloin kun siltä tuntuu. Olen huomannut, että mun kehoni toimii kuitenkin aika lailla kuin kello ja kevyet viikon osuvat useimmiten tasaisesti viidennelle tai kuudennelle treeniviikolle. Vuosi sitten näitä tavoitteellisempia salitreenejä aloitellessa pidin tarkkaa kirjaa milloin tulisi pitää seuraava kevyt viikko, mutta nyt olen enemmän opetellut kuuntelemaan kroppaa ja sen tarpeita.

Kevyt viikko tulee muutenkin tarpeeseen. Viikonloppuna käyn varmasti kevyesti pumppailemassa hieman yläkroppaa (alakroppaa kun en nyt uskalla treenata, kun kävin kunnon jalkahieronnassa ja jalat on siitä vielä arkana), mutta ensi viikon treenit saavat jäädä. Mulla aloitetaan vihdoinkin laajat tutkimukset siitä, mikä aiheutti dieetillä niin pahan allergiakohtauksen (kuvat voit käydä katsomassa täältä) ja koko kroppa tökitään täyteen allergiatestejä. Kauhean tylsää ettei saa hikoilla ollenkaan testien aikana, mutta on erittäin helpottavaa saada tietää, mitä ihmettä oikein tapahtui, jotta osaa välttyä moiselta kamaluudelta jatkossa.

Processed with VSCOcam
Myös uudet kynnet ovat piristäneet, kiitos Soul Sisters!

Mutta täällä aloitetaan viikonloppu rauhallisissa merkeissä opinnäytetyön parissa! En tiedä mitään hauskempaa tapaa viettää vapaa-aikaa… 😀 PS. Lisäravinnesponsoriltani Fitmaxilta saa koodilla kaveri -10% alennusta. Käy kurkkaamassa josko löytäisit jotain kivaa 😉 Itsehän olen aina noita tilauksia tehdessä kuin karkkikaupassa; otan vähän tuota ja tuota, mitenköhän tuo voisi toimia mulla 😀

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

 

Elämää nautiskellen ja olkatreeni PT:n kanssa

Kiireisen kisakauden jälkeen on ihana vaan nautiskella elämästä sen kaikilla osa-alueilla. Nukkua aamulla pitkään, treenata salilla uusilla ohjelmilla ja ennen kaikkea nauttia ruoasta. Mut henkilökohtaisesti tuntevat  tietävät millaisia kiksejä mä saan hyvästä safkasta. Mulle käy vielä meinaan aivan kaikki tulisesta hyvinmaustetusta ruoasta yksinkertaiseen skandinaaviseen raaka-aineilla leikittelyyn. Nyt kehistyskaudella olenkin panostanut erityisesti ruoan henkiseen tyydyttävyyteen. Vaikka kuulee usein sanottavan, että ruoka on pelkästään kehon polttoainetta, niin mä en koe asiaa niin, koska ruoan täytyy olla ehdottomasti vielä hyvääkin! Kuka sitä nyt haluaisi tylsänmakuista ja yksitoikkoista ruokaa syödä koko loppuelämänsä? Vaikka dieetillä mun ruokavalioni näköjään tylsistyi ja yksinkertaistui huomattavasti, niin näin ei asian tarvitse olla nyt.

DSC_0177DSC_0185Mulle tarjoutui blogin kautta päästä nautiskelemaan helsinkilaiseen Café Ursulaan kolmen ruokalajin ateria ja totta kai suostuin. Tällaisiä kivoja mahdollisuuksia ei suoda mulle todellakaan liian usein, joten ilomielin lähdin viikonloppureissulle Stadiin, kun noilla busseilla kerran pääsee niin kätevästi tästä Turusta pääkaupunkiin ihan siedettävässä ajassa ja suhteellisen edullisestikin. En mä pelkästään ravintolareissulle pk-seudulle eksynyt, vaan yritin ympätä kaiken mahdollisen sinnepäin viittaavan samaan syssyyn. Kävinpä siinä perjantai-iltana Keravan Power Centerillä hutkimassa takareisiä (tämä ja Töölö Gym ovat edelleen mun suosikkini) ja hain täydennystä lisäravinteisiin Fitmaxin varastolta.  Tuo FA:n So Good-proteiinipannari on muuten parasta valmispannaria ikinä! Mä tykkään kaikesta aidonmakuisesta ja karttelen tekomakeuttajia sen takia, koska en pidä niiden mausta. Dieetillä join muutaman pullon Coca-cola Zeroa ja Lightia, mutta mua alkaa harvinaisen nopeasti tökkimään niiden jälkimaut. Sama koskee puddingeja ja pannareita. Tuon FA:n pannarin kanssa samaa efektiä ei ole vielä tapahtunut eli sen on pakko olla hyvää 😉20141114_211644[1]20141114_231732[1]

No mutta lisää Cafe Ursulaan. Ei tule varmaan mitenkään yllätyksenä, etten ole aikaisemmin paikassa käynyt ja nähnyt milta vanha mesta näytti. Sitä oli nyt kuuleman mukaan uusittu ja hyvältä näytti. Oikein trendikäs ja viihtyisä. Parasta tietysti oli se, että ruoatkin maistuivat herkullisilta. Alkujuomaksi tarjoiltiin jonkinnäköinen ruokahalua herättelevä minttujuoma (analysoitiin muutenkin seuralaiseni kanssa, mitä kaikkea se pitääkään sisällään; ainakin banaania ja minttua) ja alkuruoan aikana eteeni kannettiin erityisen maittava maa-artisokkakeittoa ja talon leipää. Pääruokana oli lohta ihanassa sienikastikkeessa sekä rouheaa perunamuusia ja jälkiruoaksi omena-paahtokermavanukasta. Nam.

DSC_0176DSC_0182DSC_0189Ravintolaillalliset kuuluvat ehdottomasti kyllä mun elämän pieniin iloihin hyvän salitreenin lisäksi 😉 Hyvästä salitreenistä puheenollen, käytiin eilen perjantaina vetämässä mun tiimikaverini Sanna Rajalan kanssa yhteistreenit PT Ville Monosen johdolla. Kohteena oli käsien kaikki osat ja alkuun aloitettiin mulle vaikeimmasta eli takaoltapäistä. Mulla menee helposti huonosti treeniin keskittyessä tuntuma takaolilta selälle, mutta Villen vetämän triplasetin jälkeen ei jäänyt epävarmuutta missä nuo takaoltapäät sijaitsevatkaan :’D Kädet alkoivat jo tässä vaiheessa olla makaronia, mutta sitten jatkettiin rankaisemaan olkapäitä, koska oltiinhan me vasta aivan treenin alussa. Ihan pieniä korjauksia sai tehdä liikeratoihin, mutta olin yllättänyt kuinka hyvin olin ne liikeradat omaksunut ylipäätänsä. Kolmen erilaisen ja mulle täysin uuden olkakidutuskombon jälkeen kädet oli ihan fletkut, olin ihan poikki, mutta fiilis oli mieletön. Kyllä se PT vaan saa treenistä mehut ihan erilailla irti! Oon vähän mietiskellyt, että kyselisin, josko Ville tulisi useamminkin katsastamaan mun treenejä, jotta saisin maksimoitua kehityksen tulevaa kisakautta varten.

Oletteko te treenanneet personal trainerin kanssa ja useinkin? Oletteko kokeneet ne treenit hyödyllisiksi? Mikä on PT:n kanssa treenaamisessa parasta?

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM