Tulevaisuuden suunnitelmat

1E9A3671_pieni
Kuva: Rehell/Turunen

En ole paljoa kirjoitellut kisojen jälkeen ja ihan syystä. Mä oon tuntenut olevani hieman hukassa kisojen jälkeen, yrittänyt koota ajatuksiani kasaan ja irtautua syvälle juurtuneesta fitness-kuplasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin se ajatusten kokoaminen. Kerrankin musta tuntuu, että olen lajissa, johon mut on tehty. Salitreenaaminen on mahtavaa, tykkään haastaa itseäni ja runkokin on luonnostaan lajiin sopiva. Vaikka itsensä haastaminen on mahtavaa, niin mun on pakko myöntää tän toisen dieetin olleen todella haastava. Eka meni kuin vettä vain kun pudotettavaa oli niin vähän ja ensimäisen dieetin sanotaan muutenkin olevan helppo. Toiselle dieetille lähdin aika paljonkin ensimmäistä tuhdimpana ja epäilen muutenkin, ettei kroppa ollut ehtinyt palautumaan kunnolla syksyn 2014 kisoista. Vaikka dieetti oli pitkä ja raskas, mulle jäi sellainen olo, että se jäi jotenkin kesken. Olisin janonut sitä lisää.

Usein, varsinkin dieetin loppupäässä, vaikka väsyttikin ajoittain suuresti, niin jotenkin kreisisti nautin siitä omistautumisesta. Opin nauttimaan myös aamuaerobisista ja niiden tuomasta omasta ajasta. Aamuisin seurasin crossarilla painellessani mitä hölmöimpiä hömppäsarjoja, jolloin sai rauhassa jättää aivot narikkaan ja keskittyä vain muiden hölmöilyihin ja crossin vatkaamiseen. (Monet varmaan miettivät miksen tehnyt cardiota ulkona kauniissa ilmassa; alkuun teinkin paljon, mutta lopuksi crosstrainerilla oli helpompi saada sykkeet tarpeeksi korkealle pienemmällä vaivalla ja se säästi mun jalkoja.) Nyt kisadieetin jälkeenkin olen jatkanut täsmällisesti aerobisten tekemistä ja niitä ollaan tässä pikkuhiljaa jättämässä pois 🙂

1E9A3673_pieni
Kuva: Rehell/Turunen

Jos se ei ole tullut vielä ilmi niin mä rakastan fitness-lajeja niiden kaikessa hulluudessaan. Eihän niissä nyt ole kenenkään muiden silmiin mitään järkeä, mutta ei sille vaan voi mitään jos niistä tykkää. Mä olen kummallakin dieetillä ja sen jälkeisellä ajalla oppinut itsestäni enemmän kuin aikaisemmin muulla urheilu-urallani varmaan yhteensä. Kuten joku on hyvin joskus maininnutkin; kisadieetti on ihmiskoe ja matka omaan itseensä. Nyt tiedän mm. miten reagoin kovaan nälkään ja väsymykseen, mitkä ovat mun kropan suojautumiskeinot kovaa rasitusta vastaan ja miten paljon pystyn saamaan itsestäni irti. Eihän ne hienoja juttuja ole kokea kun on vaikka iltaisin niin kova nälkä, että on vaan mentävä nukkumaan, jotta pääsisi nopeammin aamupalalle, mutta se kun pääsee tavoitteeseensa. Siinä vasta on jotain. Se kuulostaa rankalta ja en odota missään nimessä ulkopuolisten ymmärtävän tätä lajia. En myöskään lähtisi oman lyhyen kokemuspohjani perusteella suosittelemaan kisaamista oikein kenellekään 🙂

1E9A3682_pieni
Kuva: Rehell/Turunen

No mites ne tulevaisuuden suunnitelmat? Keskityn tämän vuoden loppuun ja varmaan vielä osan alkuvuodestakin optimaaliseen kisoista palautumiseen ja töiden tekemiseen. Ollaan kavereiden kanssa käynnistelty tässä pikkuhiljaa päivätöiden ohella omaa yritystä, joten sekin tulee viemään aikaa. Treenaamista en tietenkään missään nimessä unohda, töistä salille on jo niin rutinoitunut käytäntö ja rentoutumiskeino, että tällaisinä treenivapaina päivinä oikein mietin että mitä ihmettä teen tällä kaikella vapaa-ajalla 😀 Mitä tuohon kisaamiseen tulee, niin olen mietiskellyt hieman (tai oikeastaan aika paljonkin) ensi vuoden jättämistä väliin. Haluan kropan palautuvan täysin näistä kisoista ennen uutta rupeamaa kuitenkaan keräämättä liikaa ylimääräistä fläsää ja sitten on lisäksi nuo kaikki työ- ja yritysjutut. Kaikkea mielenkiintoista on nyt niin paljon ympärillä! Mulla on myös kropan estetiikkaan niin paljon kehityskohteita mielessä, että ne vaativat vain treeniä ja aikaa muotoutuakseen oikeaan suuntaansa. En kuitenkaan sano mitään vielä varmaksi, mutta nämä ovat ainakin nyt nuo päällimmäiset ajatukset 😉

Follow me on BLOGLOVIN’ // FACEBOOK // INSTAGRAM

Jade-Yolanda

2 vastausta artikkeliin “Tulevaisuuden suunnitelmat”

  1. Mun on nyt pakko kommentoida taas tauon jälkeen, että näytät kyllä upealta! Oon seurannut sua jo tosiaan Mustikkamuru -blogista lähtien, ja sitä myöten on itselläkin kiinnostus fitness -lajeihin kasvanut (joskaan en sitä kenellekään uskalla myöntää) 😀 Kisojakin seurasin ihan innoissani ja selitin miehelleni, että mun ”tuttu” on siellä, ja vielä Turusta 😀

    Sain tosiaan lapsen vuosi sitten lokakuussa, nyt on pudotettuja kiloja lähes 30 ja rasvaprosentti näyttää 21,1, mutta jotenkin salitreenaaminen tuntuu vähän hankalalta, vaikka siellä tykkään käydäkin. Jos siis joskus päätät pitää lukijatreenit ja bikini fitness -infon, niin ilmottaudun jo nyt mukaan 😀 Kokemattomana salilla on vaikeaa saada itsestään tarpeeksi irti, mutta monta kertaa sun postaukset on kyllä toimineet tsempparina!

    • Hei apua mikä ihana viesti taas sulta <3 Oot kyllä tehnyt ihan mielettömän työn, ei voi muuta kuin hattua nostaa, vau! Alkuun, silloin kun itsekin aloitteli salitreeniä, se saattoi tuntua välillä hankalalta. Sitten kun alkoi treenaamaan jonkun ohjelman mukaan, treenit tehostuivat kun ei tarvinnut miettiä "mitäköhän sitä nyt tekisi" 😀

      Mä oon itseasiassa miettinyt tuollaisen fitness-illan järjestämistä tänne Turkuun! Olis ihan mahtavaa kerätä pieni porukka kisailijoita vastailemaan kysymyksiin ja vetämään jotkin kimppatreenit. Huutelen tänne tietysti heti jos saan sellaisen järjestettyä 😉

 
Tykkää jutusta