Kisaraportti: NWFC ja Nordic Fitness Expo

10723517_10152529908618801_2105607185_n

Elävien kirjoissa ollaan, tai ainakin melkein. Blogi hiljeni näköjään valitettavasti kisojen ajaksi, mutta en ottanut siitä itse mitään stressiä. Postausta Meksikon MM-kisoista ei vieläkään ole valitettavasti tulossa, vaan saatte odotella sitä vielä hetken. Luette sitten joskus jos enää kiinnostaa. Mun oli tarkoitus tehdä postausta reissusta heti kisojen jälkeen, mutta siinä tahdissa ei ollut mitään järkeä. Mullahan ei ollut reissussa mitään läppäriä mukana, joten en päässyt kirjoittelemaan paikan päältä mitään raporttia. Viikko sitten maanantaina lähdimme melkein sieltä maailman toiselta puolen reissaamaan kohti koto-Suomea ja olin tiistaina iltamyöhään kotona. Voin kertoa, että 30 tunnin matkustussetti yhteen suuntaan ei ainakaan virkistä kroppaa ja mieltä. Olin keskiviikkoaamuna kuin jyrän alle jäänyt, hyvä kun pääsi kymmenen tunnin sikeiden yöunien jälkeen sängystä ylös. Eipä siinä auttanut jäädä laakereilleen makaamaan, kun noina kahtena ainoana vapaapäivänä eli keskiviikkona ja torstaina piti hoitaa kaikki Nordic Fitness Expoa koskevat jutut (ostokset, treenit, ruoat, lepo, kisavärjäykset…) kahdessa päivässä, kunnes taas perjantaina suunnattiin nokka kohti Lahtea. Huh, mikä tahti tässä on ollut!!

20141011-bikiniundercm-1768

Tahtina tässä on tosiaan ollut neljä kisaa neljässä viikossa. Olo on nyt tosiaan kuin onkimadolla, yhtä fletku ja loppuunkulutettu. Tämä syksyhän on ollut kokonaisuudessaan ihan kreisi, lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon kaikkea, että pieni hengähdystauko tekee todella hyvää. Mutta ennen sitä kaikkea käydään vähän läpi mitä tässä on tullut viime viikot puuhattua!

Nicole Wilkins Championchips, lauantai

Keskiviikkona ja torstaina tosiaan valmistelin omaa kuntoani ja muuta kohti tämän vuoden suurimpia skaboja. Meksikosta saavuttuani kauhistelin toden teolla omaa kuntoani, sitä nesteisyyden ja pöhöttyneisyyden määrää ja mietinkin hetken, että en kisaisi NFE:ssä ollenkaan, koska en ollut yhtään varma saanko riivittyä itseäni enää kasaan kolmessa päivässä. Mutta viimeistelyiden myötä saatiin ne nesteetkin liikkeelle, kisakunto melkein kohdilleen ja mikä tärkeintä, sain myös mentaalipuolen fokusoitumaan tulevaan kisaan.

Aloin torstai-iltana leikkimään ProTanin kanssa. En ollut saanut kaikkia vanhoja kisavärejä vielä hinkattua pois, joten väristä tuli kaikenkaikkiaan aika epätasainen. Perjantaina kilpailijarekisteröintien jälkeen näin valmentajani Annan, joka käski kuorimaan kaikki pois ja aloittamaan alusta. No se olikin vähän hankalampi homma, koska olin lähtenyt kisoihin yksin (huoltaja tulisi vasta seuraavana aamuna). Kisavärien laitto onnistuu suunnilleen yksin, mutta vaikka tuo liikkuvuus on mullakin ihan hyvä, en ihan ylettynyt laittamaan sitä selkääni. Kaamean valkoisen selän kanssa laitoin pientä paniikkiviestiä ympäri Lahtea ja löysin onneksi yhden tutun ihmisen samasta rakennuksesta. Luojan kiitos tässä lajissa on tutustunut paljon uusiin ihmisiin, joilla on edes hieman tuota yhteishenkeä ja yksi ihanan kiltti persoona suostui puolenyön aikaan läiskimään mulle loput värit selkään 😀 Sain kyllä kuulla pientä läksytystä siitä kuinka olin lähtenyt ilman huoltajaa reissuun ja niin edelleen, mutta olin vain tyytyväinen, kun joku tuli auttamaan 😛

20141011-bikiniundercm-181720141011-bikiniundercm-1813 – Kopio

Lauantaina kisattiin tosiaan ensimmäistä kertaa Suomessa kansainvälinen kisa, josta overall-voittaja (eli kaikkien pituusluokkien voittajista paras) saa ammattilaiskortin. Itsekin sain kunnian päästä kilpailemaan tähän Nicole Wilkins Championshipsiin voitettuani Jyväskylän karsinnat. Kisan alkukilpailu käytiin Messulavalla lauantaina kello 11. Huonosti nukutun yön ja lyhyiden unien jälkeen en tosiaan ollut aamulla virkeimmässä kondiksessa, mutta kunto oli yllättäen ihan kiva ja suonikas. Niitä vatsa- ja käsisuonia ei nimittäin ollut näkynyt sitten viimeksi Meksikon, vaikka ne olivat normaalisti näkyvillä koko dieetin ajan. Pääsin ensimmäiseen vertailuun upeiden tyttöjen kanssa ja siinä jopa keskelle, joka yleensä on todella hyvä paikka 🙂 Siinä Messulavalla esiintyminen ei kuitenkaan tuntunut niin kivalta, ihan kuin olisi ollut karjamarkkinoilla. Valot olivat huonot, musiikki laimeaa ja yleisö ehkä vielä laimeampaa. Onneksi näin ja kuulin joitakin tuttuja ja tiimikavereita yleisön seasta ja sain heistä edes hippusen lisäenergiaa esiintymiseen.

Alkukilpailut kisattuani vedin takahuoneessa vähäksi aikaa jalat kohti kattoa ja yritin lepäillä. Eihän siitä mitään tullut, joten lähdin hyörimään messuille, jossa törmäsin Meksikon reissulla tutustumaani men’s physique -kilpailijaan Jonne Salmeen. Jonne on ihan superhauskaa seuraa, kun siltä ei juttua puutu ja se osaa piristää loistavasti paskanakin päivänä. Mä olin esimerkiksi tuolla MM-reissulla yhtenä päivänä ihan rikki kaikesta väsymyksestä ja muusta, mutta kun pyysin Jonnea jutskailemaan mun kanssani, niin piristyin heti 😀 Ja onhan se kaveri aikamoinen pronssipatsaskin! Tuolla messuilla hengattiin sen verran liikaa näköjään yhdessä, että joku oikein kysyi seurustellaanko me :’D Se oli vähän awkward moment. Selvennykseksi tähän, että ollaan kavereita vaan, mutta käykää nyt herranjumala joku nappaamassa tollanen saalis itselleen 😀

10628043_1558790074342681_1982647265077961680_n
Nää preppifrendit on taas finaalissa yhdessä!!

 

Finaaliin sitä siis päästiin ja oli huikeeta, kun mun kanssani siellä oli taas Eerika Heininen, jonka kanssa käyn samalla salilla ja treenaillaan yhdessä poseerauksia. Voi sitä ilon määrää, jonka sai jakaa toisen kanssa NWFC-kisan finaalin bäkkärillä. Siellä me vaan vilisteltiin maailmanluokan pro-kisaajat (mm. Michelle Lewin, Lacey De Luca, Margret Gnarr, Tawna Eubanks…) ja tavalliset tallaajat sekaisin! Otin aika paljon huumaa tästä kaikesta. Tunnelma bäkkärillä oli erittäin hyvä ja rento. Musiikki soi kovaa ja se antoi hyvin fiilistä tulevaan finaaliin. No ne finaalin T-kävelyt sitten menivät taas niin jä näin. Mua jännitti ihan törkeesti, käännyin yhdessä kulmassa väärään suuntaan, menin siitä ihan paniikkiin ja siihen se hyvä fiilis sitten jäikin. Siinä kohtaan meni toiveet kaikista kärkisijoista, mutta tosiasiahan on myös se, ettei myöskään mun kunto ole kiin kireä kuin kv- kisoihin vaadittaisiin. Mä en ole saanut pakaroitani ja jalkaosastoani tarpeeksi kireäksi, joten joudun kikkailemaan niiden kanssa kaikissa poseerauksissa. Heti jos herpaannun poseerauksissa hetkeksikin, niin tämä karu tosiasia paljastuu 😀 No mutta ei voi mitään, tää on vaan jotain fitnesstä. Ensvuonna sit paremmin.

20141011-overall-1914 – Kopio20141011-overall-1917 – Kopio

Ylsin kansainvälisessä Nicole Wilkins-kisan finaalissa 5. sijalle. Aluksi oli todella pettynyt fiilis. Sijoitus oli kyllä siis minulle aivan oikea, korkeammille sijoituksille en olisi edes ansainnut kunnoltani ja esiintymiseltäni sijoittua, mutta olin pettynyt omaan suoritukseeni ja se kalvoi. Mulle jäi tosi huono maku suuhun omasta T-kävelystäni ja esiintymisestä muutenkin. Se oli tylsää, epävarmaa eikä eronnut massasta mitenkään. Selvä kehityksen kohde (siis kaiken muun kehitettävän lisäksi) on löytynyt 😀 Motivaatio lähteä seuraavan päivän kisoihin oli aivan nollissa, haukuin itseni, kuntoni ja kaiken esiintymiseni ihan maanrakoon ja porskutin syvässä itsesäälissä, kunnes vihdoin iltasella tajusin ryhdistäytyä. Ensinnäkin olin saanut oikeuden osallistua koko kisaan ja jo siitä mun tulisi olla hyvin ylpeä! Mulla on taustalla vasta vuosi kisavalmennusta, olen siinä lyhyessä ajassa tehnyt hirvittävän kovan työn ja nyt mä ole tässä pisteessä: tasan kuukauden aikana olen kisannut neljä kisaa, joissa kaikissa olen sijoittunut palkintosijoille. Aika hienoa oikeastaan.

Palkintojenjaosta suoraan koko finaalikuusikko otettiin dopingkontrolliin ja hyvällä arvontatuurilla meikäläiselle iski TAAS lupa päästä pissimään purkkiin. Miten niin taas? En muista millään kirjoitinko Jyväskylän skapojen jälkeen, että suuntasin sieltäkin suoraan junnu-MM -paikan saamisesta ADT:n kontrolliin. Juu, mutta siis toistamiseen siellä oltiin. Arvostan todella paljon tällaista puhtaan ja reilun urheilun kulttuuria, mutta siinä vaiheessa mua ei ois kyllä yhtään huvittanut istua odottelemassa pissitestejä, kun muut olivat katsomassa Nordic Pro -kilpailua. Sinne hurahti taas puolitoistatuntia hyvää kisavärienlaittoaikaa (jouduin siis kuorimaan taas kerran kaikki vanhat kisavärit pois… huoh), mutta minkäs teet. Päästiin illalla taas todella myöhään nukkumaan ja aamulla oli yllättäen aikainen herätys värienlaittoineen ja meikkeineen.

10723095_10152529906028801_721514324_n
Team 24 Goldin tytöt naatiskelee ennen SM-kisojen finaalia: minä, Lisa-Marie Sahlström ja Johanna Hermans

Nordic Fitness Expon SM-kisat, sunnuntai

Sunnuntaiaamulla herätessäni olin ihan tokkurassa. Edellisen kisapäivän heikko nesteytys ja huono ruokailu veti mut ensimmäistä kertaa koko syksyn aikana ihan fletkuksi. Kaikkia paikkoja särki todenteolla, silmät eivät meinanneet pysyä auki ja olin todella huonoa seuraa. Onneksi mulla oli kuitenkin maailman paras huoltaja matkassa. Nevalaisen Niina Fitmaxin sponssitiimistä piti musta niin hyvää huolta, että tunsin oloni ihan prinsessaksi. Niina mm. huolehti ja korjasi mulle värit kisoihin, liimasi ja öljysi, laittoi kengät kiinni, nostin mulle harjan maasta, etsi mulle kuminauhan, punasi mun huulet, laittoi mut sunnuntaiaamuna päivänille kuin vauvan (:D), haki mulle tuolin, jotta saisin nostettua jalat ilmaan, huolehti syömisistä ja juomisista… Eipä siinä tarvinnut paljon ajatella itse kun Niina oli jo hoitanut asian ennen kuin olin ehtinyt suutani avata.

10729051_10152529907643801_1673323005_n
Lauantain Nicole Wilkins-kisaajat ja ihana huoltaja Niina <3 Vaikutanko mä vähän jättiläiseltä? :’D

Sunnuntaina bikini fitnessin SM-kisa kisattiin taas tuolla upealla isolla lavalla. Päästiin bikinin kirahvisarjan eli yli 170 senttimetristen kanssa ensimmäisenä lavalle, koska meitä oli 20 tyttöä kisaamassa ja sehän tarkoittaa automaattisesti eliminaatiota. Selvisin eliminaatiokierroksesta ja varsinaisessa kisassa pääsin ensimmäiseen vertailuun Milla Kelahaaran, Lotta Jänteen, Nina Fallströmin, Tua Wikholmin ja Jenni Levävaaran kanssa. Upeita naisia kaikki, joten ei ollut itku kaukana kun kuulin päässeeni tässä porukassa myös finaalikierrokselle!

20141012-1-369520141012-1-3713 – KopioEnnen T-kävelyitä mulla jyskytti vain takaraivossa lauantain huonot kävelyt. Jos nyt jotain saisin eilisestä korjattua, niin se voisi olla se, koska kuntoa ei tässä kohtaa saa enää millään konsteilla rasvattomammaksi. Siinä ne T-kävelyt sitten taas menivät. Musiikki pauhasi kovaa ja tunnelma oli loistava. Mua ei jännittänyt htään niin paljon kuin aikaisempana päivänä. Ei se siltikään mennyt aivan nappiin. Olin asennonotoissani hyvin hätäinen ja ensimmäinen etuasentonikin oli hyvin kummallinen. Otan asennot yleensä aina erittäin hyvin ja ne ovat nätit, mutta nyt taas hytkyin joka suuntaan ja paino oli jossain aivan muualla kuin sen olisi kuulunut olla. Jälkeenpäin huomasin myös, että mulla on kaikissa takaposeerauksissa jalat koukussa ja mä en ole edes huomannut sitä! Mulla on tainnut olla jalat pikkuisen jumissa, jos en ole tuntenut mitään eroa normaaliin 😀 Tyytyväisempi olen kävelyyni jokatapauksessa 🙂

800_7131
Siinä minä tyytyväisenä polvet koukussa. Etuasennosta en edes kehtaa laittaa kuvaa 😀 Kuva: Mike Sirén

Mulla jäi kuitenkin kävelyistäni ihan sellainen semihyvä fiilis ja mun finaaliporukka oli sellainen ettei mulla ollut väliä miten tulisin siinä sijoittumaan. Olin päässyt 20 tytöstä finaaliin ja kisakumppanit olivat todella upeita. Palkintojenjaossa ei jännittänyt ollenkaan, koska olin jo tänne asti päässyt ja todella ylpeä siitä. Ensimmäisenä eli kuudentena kuulutettiin Nina Fallströmin nimi, sen jälkeen olin jo ihan valmis menemään hakemaan viiden sijan palkintoani. No enpäs päässytkään, vaan viidenneksi tuli upea Lotta Jänne. Huoltojoukkojen mukaan musta oli kyllä näkynyt yllättyneisyys naamasta kun en saanutkaan viidennen sijan pystiä 😀 Sitten kuuluttaja kertoi, että kolmannella ja neljännellä sijalla olevilla oli ollut samat pisteet, mutta ne oli ratkistu tuomariäänin (eli kumpi oli saanut enemmän tuomarilta parempia sijalukuja). Minä hävisin sen kamppailun Tua Wikholmille, mutta eipä oikeastaan haitannut yhtään. Olin ihan superiloinen samaan Fitmaxin sponssitiimiin kuuluvan ihastuttavan Tuan puolesta. Tua on nimittäin ihanan iloinen ja mahtava persoona, johon pääsin tutustumaan nyt ensimmäistä kertaa näiden kisojen bäkkärillä. Toiseksi tuli Mastersien MM-kisoissa hopeaa pokannut Jenni Levävaara ja voiton vei vihdoin melkoinen kisakonkari Milla Kelahaara. Onnea mielettömästi kaikille voittajille!

20141012-palkinnot-416920141012-palkinnot-4160

Se mitali sieltä jäi taas saamatta, aivan kuten MM-kisoissakin, mutta ei haittaa yhtään. Mulla on ollut mieletön tämä ensimmäinen kisavuosi, kun tasan kuukauteen on mahtunut neljä kilpailua, joista kaksi on ollut kansainvälisiä kisoja ja olen jokaisessa niissä sijoittunut finaaliin. Koen olevani vielä hyvin raakile tässä hommassa ja paljon on parannettavaa. Ensi vuonna palataan asiaan paremmalla paketilla ja katsotaan miten silloin käy 😉 Nyt lepuutellaan kroppaa ja päätä pari päivää, syödään mitä mieli tekee ja palataan taas urille. Jade kiittää ja kuittaa ja painuu samalla palauttelevalle treenille.

Tuliko teille jotain kysyttävää kisoista? Voitte kysyä multa ihan mitä vain, koska olen aivan varmasti unohtanut kertoa niistä kaiken tarvittavan 🙂

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

Jade-Yolanda

6 vastausta artikkeliin “Kisaraportti: NWFC ja Nordic Fitness Expo”

    • Jee, kiitos!! Meksikon tarinat yritän syöttää mahdollisimman pian ulos 🙂

  1. Onnea saavutuksista! Oot tehny mielettömän työn 🙂 <3

    • Onhan tässä tosiaan aika hurja syksy takana 🙂 Kiitos! <3

  2. Heiii oli aivan huikee tavata!! 🙂 Onnittelut vielä, ei huono kisavuosi ensikertalaiseksi!! Mennäähän reenaa yhdessä kun tuut Helsinkiin!

    • No oli kyllä ihana tavata <3 Sinne myös suuret onnittelut, kuten takahuoneessakin sanoin, olit hienosti kehittynyt keväästä 😉 Juu mennään treenaamaan kun sinne päin tulen!! 🙂

 
Tykkää jutusta