Häviämisen pelko ja elämää kisojen välillä

DSC_1139

Herttinen sentään, kun on kisojen jälkeen ollut kiireistä! On ollut paljon treenejä, surumielisiä sukulaisjuhlia ja niin edelleen. Käytiinpä kavereiden kanssa viime torstaina jopa opiskelijabileissä ja reivasin koko yön selvinpäin kofeiinitablettien voimin 😀 Olin muuten niin hauska ilta! Tuntuu, että niin paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa ja vielä paljon pitää tapahtua ennen Meksikoon lähtöä. Koulussakin on miljoona tehtävää päällekkäin ja koko ajan saisi olla niitä tekemässä, mutta kaikkea ei millään näillä vuorokauden tunneilla ehdi. Mulla on tosiaan viimeinen vuosi vaatetusmuotoilun opiskeluja meneillään ja siinä riittää hommaa. Todella mieluisia tosin. Olen täällä joskus kertonut olevani erikoistumassa urheiluvaatteisiin (tuli varmaan aikamoisena yllärinä 😀), joten puuhailen tälläkin hetkellä paljon niiden kanssa ja mulla on  nyt yksi todella mielenkiintoinen projekti meneillään. Sormet oikein syyhyää, että pääsisin kertomaan siitä teille, mutta pidän vielä suuni kiinni 😉

Puhuimme kavereiden kanssa torstaina opiskelijabileiden etkoilla siitä mitä tekisimme jos olisimme voittaneet Eurojackpotista sen 61 miljoonaa euroa. Millainen olisi unelmaelämämme? Siinä kohtaa tajusin eläväni unelmaani juuri nyt. Mä teen koko ajan just niitä juttuja mitä mä haluankin tehdä, oli mulla rahaa tai ei. Oon löytänyt sellaisen yksilölajin, josta tykkään ja jossa voin näköjään pärjätäkin jos teen kovasti töitä eli kaikki riippuu vain itsestäni ja omista haluistani. Mulla on paljon mielenkiintoisia juttuja ympärillä ja opiskelen sellaista alaa, josta jaksan innostua koko ajan vain enemmän ja enemmän. Mulla on avopuoliso, jonka kanssa ollaan selvitty niin ylä- ja alamäistäkin naarmuitta. Mun perhe ja ystävät ovat ihan huikean kannustavia ja heidän kanssa voi ratkoa todella hankaliakin ongelmia. Mitä muuta mä voisin edes tarvita? Se raha nyt olisi ihan mukavaa, mutta ei sillä saa tätä kaikkea mitä mulla tällä hetkellä on. Jos sitä rahaa nyt sattuisi jostain pankkikortilleni siunaantumaan, niin muuttaisimme varmasti täältä peräkylän opiskelija-asunnosta Turun keskustaan ja ostaisin edes joskus itselleni nättejä vaatteita. Mutta kaikki aikanaan. Mä uskon vahvasti siihen, että sun on mahdollista saada kaikki mitä sä haluat, mutta se ei tapahdu hetkessä. Se täytyy ensin visioida mielessään, tehdä vaikka omista tavoitteistaan ajatuskartta ja tehdä sen eteen töitä. Mulla se on toiminut.

DSC_1128

Mua on alkanut jännittämään kaikki tulevat kisat ihan tosissaan. Ensimmäisiin kisoihin lähdin hieman takki auki -asenteella, koska en yhtään osannut ennakoida tulevaa sijoittumistani. Kisathan menivät sitten enemmän kuin nappiin, kirkkain pokaali koristaa nyt TV-tasoa. Seuraavat kisat eivät sitten ole todellakaan mitkään leikkikisat (enkä sano, että Jyväskylän SM-karsintakaan olisi ollut, taso oli kova), vaan ihkaoikeat arvokisat ulkomailla. Ihan vieraalla mantereella asti. Olen hieman ennakkoon käynyt katsomassa Youtubesta junioreiden MM-kisojen tasoa eikä se mikään mahdoton ole, mutta mua silti pelottaa. Nyt kun mä olen kerran jotain vähääkään voittanut, niin mikään muu kuin ykköspalli ei tule olemaan yhtä hyvä suoritus mun silmissäni. Kaikki muut sijat ovat käytännössä häviö, oli se sitten toinen tai viimeinen. Toivottavasti en kuulosta ylimieliseltä, sillä todellisuudessa olen kaikkea muuta kuin sitä. Tiedän, että Nordic Fitness Expossa vastaantulevat lajin kovia nimiä (mm. Jasmi Qvick ja Lotta Jänne puhumattakaan muiden pituusluokkien upeuksista) ja kilpailu finaalipaikoista tulee olemaan todella kova. Tässä saa nämä viimeiset viikot paiskia todella töitä, mutta onneksi motivaatiota löytyy!

Don’t let the fear paralyze you, let it motivate you.

Häviämisen pelko kumpuaa syvältä omista kilpailumuistoista. Kun kisasin kilpacheerleadingissä viimeistä vuotta naisten joukkueessa, muistan elävästi miten sijoituimme SM-karsinnoissa kolmannelle sijalle, koska meitä paljon parempi joukkue mokasi oman ohjelmansa. Se voittamisen tunne oli jotain aivan mahtavaa, vaikka tiesinkin hyvän sijoituksemme olleen vain seurausta toisten epäonnistumisesta. Teimme paljon töitä SM-karsintojen ja SM-kisojen välillä, mutta se ei lopulta riittänyt mitalisijoille. Olimme neljänsiä. Se toinen joukkue, joka hävisi meille karsinnoissa, taisteli lopulta itsensä ykköspallille. Sijoitukset olivat hyvinkin reilut, mutta silti huonontunut sijoitus jäi silti harmittamaan. Kyse oli siis pelkästä sijaluvusta, eikä siitä olisimmeko sen ansainneet. Kun mitalin makuun pääsee kiinni, niin siitä tunteesta ei millään halua päästää enää irti. Itseni tuntien, tiedän että jos sijoitukseni huononee Lahdessa, minua tulee melko varmasti harmittamaan se ainakin jonkin verran, vaikka tiedostaisin, että ohi olisi mennyt minua paljon parempia paketteja. Ei siis auta kuin tehdä kaikkensa ja katsoa mihin asti se riittää 😉

DSC_0964

Sisälläni asuva kilpaurheilija on siis herännyt eloon. Ei se missään talviunilla ole ollutkaan koko kautena, mutta epävarmuus on hieman hillinnyt sitä. Mulla tuo häviämisen pelko ruokkii roimasti motivaatiota. Sen lisäksi tietysti haluan olla joka kerta lavalle astuessani parempi versio itsestäni. Nyt kun edessä on niin paljon mahdollisuuksia, joista voi kummuta hienoja juttuja jatkossakin, jos vaan teen kovasti töitä niiden eteen. Voittoisan viikonlopun jälkeen palasin kisahumusta työvuoroon, jossa mun iso pomoni, jota arvostan ihmisenä ja menestyjänä aivan älyttömästi, tuli kädestä pitäen onnittelemaan ja tokaisi: ”Jade, sulla on pää kyllä kunnossa ja pääset pitkälle sen myötä. Tao sitä rautaa nyt kun se on kuumaa.” Näinhän mä teen.

Muistakaa hyödyntää BusyJade-koodia Hiusmuotoilua Tunteella -parturikampaamon Maaritille 12.9-10.10.2014 välisenä aikana, niin säkin saat yhtä upean tukan kuin mulla oli kisoissa 😉 Käy varaamassa aika kätevästä nettiajanvarauksesta tai soita numeroon 040 484 7728. Riittää siis, kun vain mainitset tuoliin istuessasi tämän koodin :)  Huomaa, että alennus koskee vain uusia asiakkaista.

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

Jade-Yolanda

2 vastausta artikkeliin “Häviämisen pelko ja elämää kisojen välillä”

 
Tykkää jutusta