Dieettiviikko 5 ½

Meinasin aloittaa postauksen ruikutuksella ”huh hellettä”, mutta sitten ajattelin teidän jo kyllästyneen siihen rutinaan. Ja vaikka olisittekin siihen hieman kyllästyneet, aion silti aiheesta joka tapauksessa hieman nurista. Onko teilläkin sisällä kuuma? 😀 Meillä on. Itse asun 80-luvulla rakennetussa kämpässä, jossa ei ole ilmanvaihdosta tietoakaan. Päivisin sisällä on noin +30 astetta eikä yöllä ole sen viileämpää, vaikka kämppää yrittäisi kuinka tuulettaa. Nukkuminen on siis ollut vähän sitä ja tätä, mutta luovuus sen sijaan on kehittynyt kovasti. Jokapäiväisten viilentävien kylmien suihkujen, 4 kpl, lisäksi kylmägeeli on ollut kovassa käytössä. Sitä hieman sääriin ja voilá! Helpotusta hetkeksi 😀 Eräs ystävällinen sielu Intagrammissa (@jadeyolanda, suurkiitos Liisa <3) vinkkasi kuumien kesäöiden helpotukseksi viljellä sänkyyn jäätyneitä vesipulloja. Se oli ehkä maailman paras idea! Nyt sitä on tullut nukuttua kaikki mahdolliset taloudesta löytyneet kylmäkallet ja vesipullon sängyssä. Toimii *iso peukku*

20140725_110054[1]

Tiimipäivätkin olivat ja menivät viikonloppuna. Tehtiin tällä kertaa valmentaja-Annan johdatuksella tyttöjen kanssa yhdessä plyotreeni. Normaalisti se oltaisi vedetty läpi kolme kertaa, mutta Annan mielestä ollaan sen verran kovaa sakkia, että me jaksetaan vetää se neljään kertaan 😀 Kyllä siinä hikea pukkasi. Mulla ainakin loppui siinä viimeisellä kierroksella hieman kunto kesken eikä ponnua riittänyt kunnolla enää. Seuraavana päivänä löysin jaloistani aivan uusia lihaksia. Plyon jälkeen siirryimme yläkropan liikkuvuutta lisääviin liikkeisiin. Koin tämän osuuden erittäin mieluisaksi itselleni, sillä olen hyvin kiinnostunut liikkuvuuden lisäämisestä kaikilla osa-alueilla. Hyvin liikkuva kroppa toimii niin paljon paremmin kuin kankea.

Pääasiassa dieetti on rullannut ihan kivasti, mutta jostain syystä sunnuntait ovat mulle olleet nyt pari viikkoa todella vaikeita. Olin sunnuntaiaamulla epätavalliseen tapaan todella väsynyt ja jäin vain sänkyyn makaamaan, kun normaalisti pomppaan heti pystyyn herättyäni. Olin kuumuudesta johtuen nukkunut yön todella huonosti ja aamulla oli samanlainen fiilis kuin olisi ollut krapulassa. Siinä sitten yritin vähän syödä, mutta ei maistunut ruoka ja menin takaisin sänkyyn aamupäiväpäikkäreille. Kroppa oli todella kuuma enkä meinannut saada sitä viileäksi millään konsteilla. Hikeä vaan pukkasi ihan tolkuttomasti. Kuvittelin olevani kuumeessa, mutta enpä sitten ollutkaan. Toisaalta olisin toivonut olevani kuumeessa, jotta kummalliselle ololle olisi ollut edes jokin selitys, mutta toisaalta taas oli todella helpottavaa tietää olevansa muuten ”terve”. Ei olisi kivaa sairastella tässä vaiheessa dieettiä. Mulla olisi ollut jäljellä viikon viimeinen treeni, mutta se oli pakko jättää väliin. Normaalisti mulla on todella korkea kynnys skipata treenejä, mutta nyt olotila oli sen verran karmaiseva, ettei siitä olisi mitään tullut. Hyvä kun pystyssä pysyi. Off-kaudellakaan en ole jättänyt kuin ihan muutamat treenit väliin sairastelun vuoksi, joten sunnuntain treenaamattomuus tuntui aluksi todella pahalta. Järki kuitenkin voitti ja onneksi kuuntelin kroppaani, sillä maanantaina taas oli meno päällä eikä sunnuntain kankeudesta ollut tietoakaan.

20140730_090958[1] 20140730_090944[1]

Välillä muiden kisaajien blogeista tulee luettua kisadieettien vaikeuksista. En väitä, että tämä aina herkkua olisi, mutta ei mulla kyllä niin kamalaakaan ole kuin joillakin on. Kyllä mä myönnän, että sunnuntaisin kuolaan muun perheen syömiä herkkuja (viimeksikin oli jälkiruoaksi valkosuklaamansikoita ja britakakkua), mutta sellaista se on. Kaikkea ei voi vaan saada samalla kertaa. Mä en voi saavuttaa kireää kisakuntoa herkuttelemalla. Siksi mun täytyykin punnita kumpaa haluan enemmän. Aikaisemmin olisin saattanut haluta hitusen enemmän sitä kakkua, mutta nyt suhteet ovat kääntyneet toisinpäin. Tässä on nyt 6,5 viikkoa aikaa ensimmäiseen koitokseen ja sinä iltana palkitsen itseni jollain hyvällä. Ja ehtiihän sitä taas offilla herkutella. Kisat ovat ohi ennen kuin huomaakaan, joten otetaan tästä nyt kaikki irti. Välillä oikein huomaan mietiskeleväni, että pitäisikö mun ”kärsiä” tästä kaikesta. Kuten alussa totesin, ei tämä aina hauskaa ole, mutta pääasiassa osaan nauttia kaikesta. Oman kropan tuntemus on lisääntynyt todella paljon ja niin kliseistä kuin se onkin, olen oppinut paljon itsestäni.

20140725_090514[1]

Vielä loppuun muistutusta sponsorini Fitmaxin tuotetestaajan paikasta, sillä siihen on enää vain muutama päivä aikaa osallistua (31.7 saakka!!!) ja voittaa itselleen tämä upea mahdollisuus testata laadukkaita lisäravinteita! Fitmaxin tuotetestaajana saat siis joka kuukausi postipaketillisen laadukkaita lisäravinteita, maistat ja testaat ne sekä kerrot lopuksi niistä oman mielipiteesi! Hyvin yksinkertaista ja helppoa! Tästä kaikesta saat itsellesi vielä Fitcoineja, jotka ovat rahanarvoisia etuja Fitmaxin verkkokaupassa. Huomaathan ettei arvioiminen kuitenkaan ole pakollista, mutta erittäin kannattavaa. Jos ja kun näin teet kaikkien tuotteiden kohdalla, saat 31.6.2015 mennessä 200€:n arvoisen lahjakortin Fitmaxin verkkokauppaan! Osallistu kisaan täältä

Mulla oli tarkoitus lähteä huomenna kuvauksiin Helsinkiin, mutta ne peruuntuivatkin yllättäen ja oon erittäin harmissani siitä. Odotin niitä kuvauksia kovin :/ Tarkoitus oli kuvausten jälkeen käydä näyttämässä kuntoa Annalle, poseerata ja tehdä mahdollisesti vielä selkätreeni Töölö Gymillä. Alkuun ajattelin perua koko homman, mutta halu lähteä Helsinkiin on silti kova. Eli jos näet mut huomenna torstaina Töölö Gymillä, tuu nappaamaan hihasta 😉

Follow me on BLOGLOVIN’ // BLOGILISTA // FACEBOOK // INSTAGRAM

ps. Sinä turkulainen yhtä rahaton ystäväni! Kävin eilen tiistaina viemässä paljon hyviä vaatteita Länsikeskuksen Kirppis-Centeriin paikalle numero 146. Tarjolla on naisten vaatteita koossa XS-M ja miesten vaatteita koossa M-L (housut 32″/34). Käy tekemässä löytöjä! Hinta menee lyhentämättömänä kisakustannuksiin 😀

Jade-Yolanda

10 vastausta artikkeliin “Dieettiviikko 5 ½”

  1. Jep, välillä tulee huonoja päiviä ja välillä hyviä! Sulla kuitenkin viikkoja vielä aika vähän. Hyvä aloituskunto ja järkevät valmentajat siellä. 🙂 Uskon, että turnauskestävyyttä koetellaan etenkin silloin, kun dieettiviikkoja alkaa olla takana jo reilusti yli 10. Aineenvaihduntakin alkaa siinä mahdollisesti jo käydä aika hitaalla, mikä voi tehdä hommasta turhauttavaa ja rankempaa mielelle. Ja tahtia pitäisi koventaa, vaikka ruokamäärät vain tippuvat. Mikäs siinä, jos voi päivät viettää siestaa, mutta ynnätään hommaan normaaliarki, niin ei ihme että voi alkaa jollain rakoilla!

    Itse ainakin huomaan, että kun dieettiä oli mennyt pari viikkoa, oli homma aivan superia ja menin hirmuisella draivilla. Hyviä päiviä riitti. Nyt kun viikkoja on aiiiiika monta enemmän, alkaa olokin olla jo sen mukainen ja parempia päiviä vähemmän. Mutta ei se auta kuin mennä hetki kerrallaan eteenpäin!

    • On ihan totta, että varsinaisia dieettiviikkoja on kertynyt vielä varsin vähän, mutta mun dieetti ja offi eivät eroa toisistaan melkein ollenkaan (paitsi ettei dieetillä tietenkään maistella yhtään jätskiä edes kerran viikossa vaikka mieli tekisi). Kaloreilla eroa parinsadan verran, yksi lenkki enemmän ja aikaisemmin tankkaus pidettiin kerran viikossa, joten voin periaatteessa sanoa eläneeni täysin samanlaista elämää koko valmennuskauden, kun lihasmassaa mulle ei niinkään hankittu vaan lähinnä muuteltiin kehonkoostumusta (painoin koko ajan melkein saman verran) ja viilattiin yksityiskohtia. Eli olet kyllä oikeassa, että valmennus teki erittäin järkevästi, kun hoitivat aloituskunnon siihen malliin ettei itse dieetti tulisi olemaan rankka 😀

      Kisadieetin alussa kaikki oli vain satumaisen ihanaa, mutta onneksi sieltä on jo palattu takaisin maanpinnalle 😀 Uskon myös, että mitä pidemmälle mennään, sitä mainitsemaasi turnauskestävyyttä koetellaan. Sama on ollut kaikissa harrastamissani lajeissa. Muistan vahvasti cheer-kisoista sen, että viimeisillä viikoilla on välillä niin puhki, että sitä toivoisi kovin kisojen olevan jo ohi. Sama voi tulla (ja siis aika varmasti tuleekin) tässä lopussa eteen.

      Dieettejä on todella erilaisia ja kaikki kokevat oman kisoihin valmistautumisensa omalla tavallaan eikä todellakaan ole vain yhtä tapaa kokea sitä 🙂 Jollain dieetti menee ruusuilla tanssien (en kuulu tähänkään ryhmään) ja joillain on rankempaa. Ja ehkä kirjoitin ajatukseni tarkoituksella hieman provosoivasti, jotta saataisiin tänne kommenttiboksin puolelle kaivattua vilinää 😀

  2. Pitääkin kokeilla tota vesipullovinkkiä!
    Halusin vaan kommentoida nopsaan, että itsensätutkiskelulla, kuten juuri olet tehnytkin, varmaan pystyy parhaiten selviytymään noinkin rankasta kokemuksesta kuin ruokailujen ja liikunnan tiukasta rajoittamisesta viikkokausiksi. TIedostamalla tunteensa, käytössä olevan aikamäärän ja tavoitteet kykenee, ainakin kuvittelisin näin, harjoittamaan parempaa itsekuria, kuin jos vain porhaltaisi innon avulla menemään. Tämän takia uskonkin, että moni aikaisemmin elämässään paljon urheillut mimmi on niin innostunut fitness-urheilusta, sillä heille säännöllinen harjoittelu ja siihen liittyvä urheilijamainen elämäntapa ovat tulleet tutuiksi jo vuosien ajan – eivät välttämättä niin vahvasti kuin nyt, mutta vähitellen totutellen.

    Toki tässä ehdottomuudessa pärjäävät, tai ainakin blogimaailman kautta näyttävät innostuvan, erilaiset syömishäiriötaustaiset ihmiset myös, joille kontrolli omasta kropasta ja sen polttoaineista on myös tullut vuosien varrella tutuksi, mutta tätä keskustelua on jo aika kattavasti vaivattu eri medioissa ja postauksissa tämänkin portaalin kautta.

    Tsemppiä tuleviin hellekeleihin, ja rauhallisesti sekä suunnitelmallisesti kohti tavoitteita!

    • Vesipullot kunniaan! Lupaan sen vinkin toimivan 😉

      Erittäin hyvä kommentti. Näin se taitaa juurikin mennä. Näitä ulkonäkökeskeisiä lajeja ruoditaan ehkä juurikin sen vuoksi, ettei niiden taustoja ymmärretä kunnolla. Kommentissasi taisit itseasiassa tuoda esille lajin ytimen, eli itsestään oppimisen ja sitä kautta itsensä ylittäminen, joka tässä ehkä eniten koukuttaa. Siksi siinä on paljon samaa kuin muissakin urheilulajeissa. Olen nähnyt jopa samaisesta aiheesta myös yhden opinnäytetyön, jossa on päädytty samaan lopputulokseen. Elämähän alkaa vasta reunalta 😉

      Tällä hetkellä mun elämässäni on tapahtunut dieetin lisäksi kolme todella vakavaa asiaa, joten koen ehkä myös sen vuoksi dieetin olevan ”helppoa”. Siinäpä ei paljon tarvitse miettiä, kun ohjeet tulevat muualta ja treenien kautta pääsee pakoon omia, vaikeisiinkin aiheisiin liittyviä ajatuksia. Kiitos tsemppitoivotuksista, niitä todella tarvitaan tässä hässäkässä 🙂

    • Olen lukenut joskus tuon tekstin ja muistan sen olleen tosi hyvä! Kiitos, että linkkasit sen 🙂 Oli pakko luke uudestaan ja tallentaa välilehtiin 🙂

  3. Haha, ihanaa, että mun vesipullovinkki on lähtenyt kunnolla leviämään! Pitää varmaan patentoida toi idea;)

    You go girl, sulla on järki matkassa tässä hommassa oon varma et ylität ittes lavalla <3 :*

    • No täytyy patentoida! Olen käyttänyt sitä joka yö siitä asti kun kerroit sen :’D Kiitos Lissu <3

 
Tykkää jutusta